Kolumni: Maahanmuutto ei saa muuttua halpatyövoiman tuonniksi

Suomi on kulkemassa valitettavan itsekkääseen suuntaan, kirjoittaa Lääkärilehden vastaava päätoimittaja Pekka Nykänen.

Sotatraumat voivat hoitamattomina säteillä jopa kolmanteen sukupolveen.
Adobe/AOP
Sotatraumat voivat hoitamattomina säteillä jopa kolmanteen sukupolveen.

He kiittivät meitä melkein henkensä pelastamisesta... Oli jo lunta maassa. Kun ajettiin perheitä bussilla Auraan, oli myöhä ja ajoimme ojaan. Silloin minä ajattelin, että voi ihmisparat...

Näin kuvaili Punaisen Ristin apulaispääsihteeri Gunnar Rosén chileläisten pakolaisten saapumista Suomeen vuonna 1973 (1Kirjallisuutta). Se oli ensimmäinen kerta, kun Suomi otti pakolaisia poliittisella päätöksellä. 

Viime vuonna uusia turvapaikkahakemuksia jätettiin 5 827. Uusintahakemuksia oli 886. Kiintiöpakolaisia on tälle vuodelle luvassa 1 050 (21 https://www.punainenristi.fi/tyomme/historia/sata-vuotta-apua-pakolaisille/).

Kehitysapukin maksaa. Niin pitääkin. Se on yksi keino auttaa hädänalaisia ja välttää heidän joutumistaan turvapaikan hakijoiksi.

Hallitusneuvottelut ovat kesken, mutta on selvää, että porvarihallitus kiristäisi humanitaarista maahanmuuttoa. Myös kehitysapua leikattaisiin.

Maahanmuutto on neuvotteluissa kategorisoitu. Haitallisen maahanmuuton määritellään tuovan veronmaksajille lisärasitusta ja aiheuttavan yhteiskunnallisia ongelmia. Ulkomaalainen kelpaa Suomelle vain, jos hän tulee töihin vaurastuttamaan kantasuomalaisia.

Kansainvälinen, humanitaarisesti ajatteleva ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio on muuttumassa valitettavan itsekkääksi.

On selvää, että humanitaarinen maahanmuutto maksaa.

Niin sen pitääkin. Se on hädänalaisten auttamista.

Kehitysapukin maksaa. Niin pitääkin. Se on yksi keino auttaa hädänalaisia ja välttää heidän joutumistaan turvapaikan hakijoiksi.

Suomi on ratifioinut YK:n Geneven pakolaissopimuksen, YK:n kidutuksenvastaisen sopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen. Vaikka hallituskaavailujen mukaan niistä pidettäisiin edelleen kiinni, Suomen ei ole syytä kiristää humanitaarista toimintaansa. Hädänalaisia pitää auttaa siellä, missä he ovat, ja heitä pitää vaaran uhatessa ottaa maahan.

Valtion on myös pidettävä huolta, että tulijoita voidaan Suomessa auttaa.

Lääkärit ovat sitoutuneet tähän eettisesti. Paperittomien terveydenhuoltoon on tulossa lainsäädännöllisiä uudistuksia, mutta vaikeimmin kärsineiden auttaminen on usein hankerahoitusten varassa.

YK:n kidutuksenvastainen sopimus velvoittaa järjestämään uhreille hoidon sekä mahdollisimman täydellisen kuntoutuksen.

Esimerkkinä on kidutus – tuhoisin kokemus, josta ihminen selviää hengissä.

Kidutus ja sotatraumat säteilevät uhrin lisäksi perheeseen, ja uhrien lapsilla voi esiintyä samankaltaisia oireita kuin vanhemmillaan. Hoitamattomina traumat voivat periytyä kolmanteen sukupolveen. Hoito tähtää siihen, että pakolaisista ja traumatisoituneista maahanmuuttajista tulee osa yhteiskuntaa.

Ainoa valtakunnallinen toimija alalla on Psykotraumatologian keskus. Se on toiminut 20 vuotta hankerahoituksilla.

Toiminta on ollut katkonaista ja vaikeasti ennakoitavaa. Joulukuussa loppui rahoitus lapsilta, nuorilta ja sotatraumatisoituneilta. Palvelut tuotetaan nyt Diakonissalaitoksen varoin.

YK:n kidutuksenvastainen sopimus kieltää kidutuksen ja velvoittaa järjestämään uhreille hoidon sekä mahdollisimman täydellisen kuntoutuksen.

Maahanmuutto ei saa Suomessa muuttua itsekkääksi halpatyövoiman tuonniksi. Pakolaisten auttamiseen liittyy syvempiä arvoja, jotka olisi hallitusneuvotteluissa syytä tunnistaa.

Yhtä lailla on tunnistettava, että lääkärit tarvitsevat auttamistyöhönsä kunnollisen ja pysyvän rahoituksen.

Pääkirjoitus on julkaistu 9.6. Lääkärilehden verkkosivulla.