Hyvää uutta vuotta 2024, arvon lukija!
Sen aikana ilma tulee olemaan sakeanaan puolitotuuksia, virhetulkintoja ja valeuutisia.
Jo nyt seitsemän kymmenestä republikaanista uskoo, että Joe Biden ei voittanut presidentinvaaleja laillisesti. Mutta kuluneena vuonna teknojumalat antoivat ihmiselle uudet tekoälysovellukset, jotka tulevat viemään väärän tiedon levittämisen niin sanotusti nekstille levelille. (Chat-GPT julkaistiin nipin napin vuoden 2022 lopussa, mutta kolumnistin oikeudella julistan sen vuoden 2023 ilmiöksi.)
Tutkijat ennustavat tekoälystä misinformaation superlevittäjää. Vuonna 2023 internetissä alkoi liikkua äänitteitä, joissa tekoälyllä generoidut äänikloonit esittivät eurooppalaisten poliitikkojen sanomina asioita, joita he eivät olleet koskaan sanoneet. Internetissä on jo nyt sivustoja, joille tekoäly tuottaa jopa tuhansia valeuutisartikkeleita päivässä, kertoo misinformaatiota seuraava NewsGuard.
Minäkin kohtasin tieteellisen julkaisusarjan vertaisarvioijan roolissa ensimmäisen näkemäni artikkelikäsikirjoituksen, jonka lähteistä osa paljastui tekoälyn hallusinoimiksi.
Arvon lukija, jatkossa tulee yhä vaikeammaksi erottaa fakta fiktiosta.
Mutta näin uuden vuoden kynnyksellä en halua synkistellä. Nostan sen sijaan kolme maljaa.
Ensimmäisen niistä nostan psykologi Peter Wasonille . Hän keksi vuonna 1960 nerokkaan tavan havainnollistaa tavan, jolla menemme helposti halpaan. Koe aloitti vahvistusharhana tunnetun ilmiön tutkimuksen.
Koe on yksinkertainen. Saat kolme lukua: 2, 4, 6. Tehtäväsi on selvittää, minkä säännön mukaan sarja on muodostettu. Saat ehdottaa lisää kolmen luvun sarjoja, ja kokeenjohtaja kertoo, sopivatko ne sääntöön vai eivät. Kun tuntuu että arvaat, mikä sääntö voisi olla, saat esittää arvauksesi.
Tehtävä on vaikea. Vain yksi viidestä keksii ratkaisun ensi yrittämällä. Miltei 30 prosenttia ei keksi sitä millään.
Monelle tulee mieleen, että sääntö voisi olla lisätä edelliseen lukuun kaksi. Tai ehkä kertoa ensimmäinen luku kahdella ja sen jälkeen kolmella.
Ihmiset tarjoavat tyypillisesti lukusarjoja, jotka sopivat näihin arvauksiin. Kokeenjohtaja vastaa niihin toistuvasti kyllä – mutta sääntö ei ole kumpikaan edellisistä. Ihmiset yrittävät usein samanlaisia lukusarjoja uudelleen, ja saavat taas, joka kerta, vastaukseksi kyllä.
Miksi ihmeessä siis ratkaisuehdotukset eivät kelpaa?
Sääntö on kolme lukua suuruusjärjestyksessä – mitä tahansa lukua. Ihmiset eivät keksi sitä, koska he kokeilevat vain lukuja, jotka vahvistavat heidän (vääriä) käsityksiään. He eivät huomaa, että kannattaisi mieluummin yrittää kumota oma hypoteesinsa.
Tehtävä on vaikea siksi, että taipumuksemme on etsiä näyttöä, joka vahvistaa käsityksiämme. Siksi menemme helposti halpaan tilanteissa, joissa omia näkemyksiä pitäisi osata kyseenalaistaa. Psykologi Jonathan Baronin mukaan myös tutkijat tekevät usein työssään saman virheen, kysyvät vain kysymyksiä, joilla etsitään omalle lempihypoteesille tukea.
Siksi nostankin toisen maljani niille tutkijoille, jotka eivät ole kuluneena vuonna etsineet vahvistavaa näyttöä käsityksillemme, vaan jotka ovat rakentaneet kokeensa niin, että myös meidän totutut, rakkaat uskomuksemme saavat tulla tieteellisesti koetelluiksi.
Kolmannen maljani nostan kaikille niille, jotka eivät kuluneena vuonna yllättävistä tutkimustuloksista kuullessaan heti huutaneet: fake news! Eivät silloinkaan, kun tulokset tuntuivat omille käsityksille kiusallisilta, vaan jotka uskalsivat perehtyä tutkimuksen menetelmiin – ja tarpeen vaatiessa jopa (hui) muuttaa uskomuksiaan.
Hyvää uutta vuotta! Tulkoon siitä sellainen, joka kumoaa kaikki synkimmät hypoteesimme tulevasta.
Kirjoittaja on kirjailija ja psykologi.
