Usein potilas tulee vastaanotolle jonkin arkisen oireen vuoksi. Väsymys, lievä hengenahdistus, ajoittainen vatsavaiva tai epämääräinen huimaus eivät tunnu vakavilta. Oire ei kovin ole kivulias eikä se estä arkea.
Lääkärin huomio saattaa kuitenkin kiinnittyä yksittäisen oireen sijaan kokonaisuuteen. Oireen kesto, muutos, toistuvuus ja siihen liittyvät muut löydökset voivat tehdä lääkärin epäilystä toisenlaisen kuin potilas itse oli ajatellut.
Oireen voimakkuus ei kerro kaikkea
Vakava sairaus ei aina ala rajulla kivulla tai korkealla kuumeella. Esimerkiksi syöpä, sydänsairaus tai krooninen tulehduksellinen sairaus voi kehittyä vähitellen.
Oire voi olla aluksi lievä:
- rasituksessa ilmaantuva hengästyminen
- selittämätön laihtuminen
- pitkittynyt yskä
- poikkeava veriarvo
Yksittäinen oire ei vielä tarkoita vakavaa sairautta. Mutta jos oire ei selity tai muuttuu yhtäkkiä, lääkäri haluaa selvittää syyn.
Mitä jos lääkäri reagoi yllättävästi?
Kun lääkäri kuulee oireestasi, hän arvioi kokonaisuutta. Esimerkiksi ikä, perussairaudet, suvussa esiintyvät sairaudet ja elämäntilanne vaikuttavat kokonaiskuvaan.
Joskus oireeseen liittyy piirteitä, joita pidetään hälytysmerkkeinä. Tällaisia ovat nimenomaan ylempänä mainitut tahaton laihtuminen, verenvuoto tai yleisvoinnin selvä heikkeneminen. Ne ovat yleensä syitä tarkempaan selvittelyyn.
Tavoitteena ei ole pelotella, vaan sulkea pois vakava syy.
Useimmiten huoli osoittautuu turhaksi ja oireet selittyvät hyvänlaatuisilla syillä. Lääkärin perinpohjaisuus ei siis automaattisesti tarkoita, että tilanne olisi vakava.
