Työeläkekuntoutuksesta hyötyvät eniten miehet ja mielenterveyshäiriöistä kärsivät naiset

Kuntoutuksen hyöty on pieni panostukseen nähden, selviää Työterveyslaitoksen tutkimuksesta.

Työeläkekuntoutuksesta hyötyvät eniten miehet ja mielenterveyshäiriöistä kärsivät naiset Kuva 1 / 1

Työeläkelakien mukaisella ammatillisella kuntoutuksella on vain pieni myönteinen vaikuttavuus työhön osallistumiseen, osoittaa Työterveyslaitoksen tutkimus.

Tutkimuksessa vertailtiin työeläkekuntoutusta saaneiden ja ei-saaneiden työhön osallistumista kolme vuotta ennen kuntoutusta ja kolme vuotta sen jälkeen. Tarkastelun kohteena oli tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin ja mielenterveyden häiriöihin liittyvä kuntoutus. Kuntoutusjaksot alkoivat vuosina 2008–2010.

Työeläkekuntoutus lisäsi työhön osallistumista 7,2 prosenttiyksikköä, mikä vastaa 2,6 ylimääräistä työkuukautta kolmen vuoden seurannan aikana. Työterveyslaitoksen professori Eira Viikari-Junturan mukaan kuntoutuksesta hyötyivät eniten miehet ja mielenterveyshäiriöistä kärsivät naiset. Vähiten hyötyä saivat Tules-sairauksista kärsivät naiset.

– Kaiken kaikkiaan kuntoutuksen hyöty oli pieni verrattuna siihen satsattuihin panoksiin. Kuntoutujille maksettiin toimeentulokorvausta kuntoutusjakson ajalta eli keskimäärin 7,9 kuukaudelta, kun verrokit, jotka eivät saaneet kuntoutusta, olivat vastaavana aikana työssä 4,9 kuukautta ilman sosiaaliturvaetuuksia, Viikari-Juntura kertoo tiedotteessa.

Työeläkekuntoutuksen kustannukset olivat vuonna 2017 kaikkiaan 151 miljoonaa euroa, josta 130 miljoonaa aiheutui kuntoutuksen aikana maksetusta kuntoutusrahasta tai muusta toimeentulokorvauksesta. Loppuosa muodostui kuntoutuspalvelukuluista.

Tarvitaan muita toimia

Tutkimuksessa selvisi, että 10 kuukauden työeläkekuntoutusjakso vaikutti työhön osallistumiseen eniten ensimmäisenä vuonna, minkä jälkeen vaikutus hiipui. Pidemmissä, yli 10 kuukauden kuntoutusjaksoissa positiivinen vaikutus tuli esiin viiveellä.

Tutkimuksessa ei ollut tietoja kuntoutuksen tarkasta sisällöstä tai sen toteutumisesta. Todennäköisesti lyhyet kuntoutusjaksot olivat työpaikalla tapahtuvaa kuntoutusta ja pidemmät jaksot oletettavasti koulutusohjelmia.

– Vaikuttaa siltä, että nykyisen työeläkekuntoutuksen keinoin työhön osallistumista ei pystytä lisäämään tehokkaasti. Tarvitaan lisäksi muita toimenpiteitä, esimerkiksi laajempaa työn muokkausta sekä parempaa ja pitkäkestoisempaa tukea työpaikalla. Koulutusta sisältävän kuntoutuksen jälkeen tarvitaan työllistymistä tukevia lisätoimenpiteitä nopeamman työhön paluun saavuttamiseksi, muistuttaa Viikari-Juntura.

Ilmarisen ylilääkäri, dosentti Maija Haanpää muistuttaa, että työterveyshuollon rooli ammatillisen kuntoutuksen käynnistäjänä oli tutkimuksen kohteena olleiden kuntoutusjaksojen aikana vielä kehittymässä. Tämän jälkeen lainsäädäntöön on tehty muutoksia, joilla työhön palaamista on pyritty tukemaan.

– Tässä tutkimuksessa ei voitu erikseen selvittää mahdollisten työn muutosten vaikutuksia. Työkokeiluissa riittävä työtehtävien muokkaus on tarpeen pitkäkestoisen työssä jatkamisen mahdollistamiseksi, hän jatkaa tiedotteessa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikka että suurin osa palasi töihin kuntoutuksen jälkeen, näin olisi todennäköisesti tapahtunut lähes yhtä yleisesti ilman kuntoutusta. Tulokset antavat syyn arvioida uudelleen ja kehittää työeläkekuntoutuksen prosesseja.

Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 8.5.2019.

Oletko jo lukenut nämä?