Ensin tehtiin sairaala ja sitten sairaita

Viime aikoina on kirjoitettu sairaalahoitoon liittyvästä stressistä, joka vaikeuttaa toipumista. Useille sairaalajakso on raskas kokemus.

Tapaus ei ota unohtuakseen. Sairaanhoitaja sai solunsalpaajia hyväennusteiseen syöpään ja hoitokomplikaationa sepsiksen. Siitä hän parani, mutta kokemuksesta ei. Hän tunsi jääneensä kuolemanpelkonsa kanssa yksin. Sairaalakokemuksella oli osa prosessissa, joka johti itsemurhaan.

Lääketieteen lehdissä on viime aikoina kirjoitettu sairaalahoitoon liittyvästä stressistä, joka vaikeuttaa toipumista. Keskustelua siivitti amerikkalaistutkimus, jonka mukaan hälyttävän moni, viidennes iäkkäistä, palaa sairaalaan kuukauden kuluessa kotiutuksesta (1). Ilmiö ei ole tuntematon Suomessakaan.

Kiinnostavaa on, että useimmat palaavat sairaalaan muusta kuin alkuperäisestä syystä (2). Ihmisten haavoittuvuus on yksilöllistä, mutta useimmille sairaalajakso on raskas kokemus. Sairaalassa fysiologinen tasapaino häiriintyy, ja tämä puolestaan altistaa monille terveysuhille (1). Tilaa on kuvattu sanoilla post hospital syndrom.

Lue lisää: Poika

Itse sairaus ja hoitotoimenpiteet luonnollisesti rasittavat, mutta sairaalahoitoon liittyy muutakin, mikä hidastaa toipumista (3). Sairaala riisuu ihmisen vaatteistaan ja samalla myös identiteetistään ja itsetunnostaan.

Onko pastellipyjamalook sellainen välttämättömyys, josta on mahdotonta luopua? Jos omat vaatteet sallittaisiin useammin, työntekijöiden olisi mahdollista nähdä ihminen sairauden takana. Samaa palvelisi, jos sanoisimme potilaalle: Olen lukenut sairauskertomuksesi, mutta ennen kuin mennään hoidon tavoitteisiin, kerro minulle vähän arkipäivästäsi ja elämästäsi.

Sairaalassa potilasta tutkivat vieraat ihmiset, ja tämä voi tuntua tunkeutuvalta ja esineellistävältä. Oma nimi kannattaa siis kertoa, jotta potilas voi merkitä sen muistiin. Henkilökohtaisuus on potilaan arvostamista ja synnyttää luottamusta. Yksityisyyttä ja rauhaa voidaan lisätä yhden hengen huoneilla, jotka vähentävät infektioiden ja omien asioiden leviämistä. Kaunis ympäristö rauhoittaa mieltä.

Unirytmin häiriintyminen uhkaa potilaan tasapainoa, orientaatiota ja psyykkistä selviytymistä. Laitosmelua ja valoja voidaan rajoittaa. Stressiä vähentää, kun potilasta pidetään ajan tasalla sairaudesta, hoidosta ja tutkimuksista. Pistellä kannattaa vain tositarpeesta. Lääkehoitoa voidaan suunnitella siten, ettei vieraan lääkärin tarvitse tehdä muutoksia, jotka altistavat interaktioille ja haitoille.

Jo muutaman päivän vuodelepo uhkaa iäkkään potilaan toipumista omatoimiseksi (4). Liikkumiseen ja muiden potilaiden kanssa ateriointiin kannattaa rohkaista alusta asti. Sairaalan sosiaalinen ohjelma virkistää. Pienet asiat voivat merkitä toipujalle paljon: kiitollisuudella ajattelen hoitajia, jotka tuottivat elinikäiset ystävät vain laittamalla nuoret lääkäripotilaat vierekkäin.

Nopeasti toistuvaa sairaalakäyntiä on yritetty ehkäistä erilaisin kotiuttamisvaiheen interventioin. Tehokkaimmiksi ovat osoittautuneet ne, jotka vaikuttavat potilaan kykyyn hoitaa itse itseään. Nämä interventiot paneutuvat kokonaistilanteeseen ja varmistavat yksilöllisen tuen (5). Ne arvioivat sairauksien vaikutuksen toimintakykyyn, lähiomaisen voimavarat, sosioekonomiset tekijät ja potilaan ja omaisen tavoitteet. Monet sisältävät kotikäynnin ja yhteydenpitoa. Potilas tietää, kenen puoleen kääntyä.

Lue lisää: Olipa tarkastus!

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen maksaa, mutta tehokkaat interventiot myös säästävät (5). Yhdysvalloissa Medicare rankaisee taloudellisesti sairaaloita, jotka eivät onnistu vähentämään sairaalaan pian palaavien potilaiden määrää. Tämä kannustaa kehittämään toiminta- ja kotiuttamiskäytäntöjä, jotka vähentävät sairaalastressiä.

Päivi Hietanen
Kirjoittaja on Lääkärilehden lääketieteellinen päätoimittaja.

Pääkirjoitus Lääkärilehdestä 25–32/2014 (8.8.2014)

Kirjallisuutta

1. Krumholz HM. Post-hospital syndrome – An acquired, transient condition of genaralized risk. N Engl J Med 2013;368:100–2.
2. Dharmarajan K. Diagnoses and timing of 30-day readmissions after hospitalization for heart failure, acute myocardial infarction, or pneumonia. JAMA 2013;309:355–63.
3. Detsky AS, Krumholz HM. Reducing the trauma of hospitalization. JAMA 2014; doi: 10.1001/jama.2014.3695. Online first, 1.5.2014.
4. Sinha SK, Detsky AS. Measure, promote, and reward mobility to prevent falls in older patients. JAMA 2012;308:2573–4.
5. Leppin AL, Gionfriddo MR, Kessler M ym. Preventing 30-day hospital readmissions. A systematic review and meta-analysis of randomized trials. JAMA Int Med. doi:10.1001/jamainternmed.2014.1608. Epub ahead of print, 12.5.2014.