Kriisiajan rokotepolitiikka

Pelisääntöjen pitäisi olla etukäteen selviä, kirjoittaa Osmo Soininvaara.

Kriisiajan rokotepolitiikka Kuva 1 / 1 Kuva: Jukka Uotila

COVID-19-pandemiassa ei pitänyt olla mitään yllättävää. Pandemian riski oli mukana tulevaisuutta koskevissa skenaarioissa siinä, missä tulossa oleva Kalifornian suuri maanjäristyskin. Mahdollisuutena, joka tiedettiin, mutta ei otettu huomioon.

COVID-19 on hankalampi kuin SARS-CoV-1, koska sen vakavammat oireet alkavat vasta viikon kuluttua tartunnasta, jolloin on jo ehtinyt levittää tautia eteenpäin. SARS-CoV-1 oli tartunnan saaneelle paljon kohtalokkaampi, mutta sen oireet olivat niin rajut, ettei se levinnyt laajalle.

COVID-19 on silti huono leviämään, onneksi. Jos se leviäisi kuin tuhkarokko, jokseenkin kaikki olisivat sen jo sairastaneet. Vuosi sitten luultiin yleisesti, että näin tulisi käymään kaikista rajoitusyrityksistä huolimatta.

Onneksi rokotteiden kehittämisessä on otettu jättiharppauksia. Erityisen lupaava on RNA-­teknologia. Pfizerin ja Biontechin rokote oli tiettävästi valmis muutamassa päivässä sen jälkeen kun viruksen perimä oli selvillä. Rokotteen ­tehon ja turvallisuuden testaaminen kuitenkin kesti lähes vuoden.

Kun osalle väestöä syntyy virusta vastaan vastustuskyky joko sairastamisen tai rokotteiden kautta, virukselle syntyy voimakas paine kehittää resistenttejä mutaatioita. Näin on käynytkin. Mutta ei hätää. Uusi rokote kehitetään alle viikossa.

Pelisääntöjen pitäisi olla etukäteen selviä. ­Influenssarokotteita muunnellaan vuosittain viruksen muuntuessa, eikä uusia vähän muutettuja rokotteita tarvitse tutkia yhtä huolellisesti kuin kokonaan uusia. Tässä on riskinsä, mutta niin on sairastamisessakin.

Entä jos syntyy uusi hankala virus, joka tarttuu kuin tuhkarokko? RNA-rokote ­sitä vastaan syntyisi nopeasti, mutta vuotta ei voitaisi odottaa turvallisuustutkimusten kanssa. Pitäisi olla valmiiksi mietittynä nopeutettu käytäntö hätätilanteisiin.

Optimoimalla rokotetuotantoa globaalisti saadaan halvempia rokotteita, mutta globaalitalous toimii kunnolla vain rauhan oloissa. Kriisioloissa ei voi luottaa globaaliin talouteen: Kun Wuhanissa suljettiin tehtaat, monet länsimaiset yritykset menettivät alihankintaketjunsa ja joutuivat pysäyttämään tuotantonsa.

Vuosi sitten maat kaappasivat välilaskun tehneistä rahtikoneista suojamaskeja. Kumma, ­että sekin painettiin villaisella. Vapaakaupan sääntöihin ei voi luottaa kriisin oloissa. Eivät armeijatkaan luota.

Nyt EU:ssa puuhataan vientikieltoa rokotteille. Yhdysvallat on sellaisen jo toteuttanut. Kun säännöt ovat nämä, seuraavaa kriisiä varten ­rokotetuotanto ja sen raaka-aineet hajautettava, vaikka näin toteutettu rokotetuotanto tuleekin paljon kalliimmaksi.

Rokotteiden tuotantokapasiteettia ja tarvittavia raaka-aineita on oltava kaikkialla tarpeeksi. Se tarkoittaa, että osa raaka-aineista saattaa ­pilaantua tarpeettomina. Maksaa, mutta entä sitten? Puolustusvoimat romuttaa kohta miljardeja maksaneet Hornet-hävittäjänsä ilman että niillä on ammuttu laukaustakaan.

Tässä kriisissä hatunnoston arvoinen asia on lääkeyhtiöiden välinen yhteistyö ja tiedon vaihto. Virus koettiin viholliseksi, ei kilpaileva lääkeyritys. Kun Sanofin oma rokotekehitys epäonnistui, se alkoi valmistaa tehtaillaan Pfizerin ­rokotetta.

Tulevaisuutta varten rokoteosaamiseen on panostettava maiden välisenä yhteistyönä ja syntyvä osaamisen on oltava yhteistä omaisuutta. Niin ihmiskunta valmistautuisi myös avaruusolioiden hyökkäykseen, jos sellainen olisi näköpiirissä.

On helpompi luottaa reiluun peliin rokotteiden resepteissä kuin valmiissa rokotteissa. Jos annamme muille omia rokotteitamme, meille jää niitä vähemmän, mutta asukkaidemme terveys ei vaarannu, vaikka kerromme muille, ­miten rokotteita valmistetaan.

Osmo Soininvaara

Kirjoittaja on valtiotieteiden lisensiaatti ja tietokirjailija.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 14/2021.

Oletko jo lukenut nämä?