Pelkäämmekö itsemme sairaalaan? Näin otsikoi Wienissä ilmestyvä Presse-lehti 21.4.2013 näyttävästi kahden sivun artikkelissaan (1). Otsikon taustalla ovat Itävallassa nopeasti yleistyneiden tuulivoimalapuistojen läheisyydessä koetut haitalliset terveysvaikutukset.
Tuulivoimaloiden tulo maaseudulle on aiheuttanut Itävallassa tuulikylien läheisyydessä enenevästi oireilua, johon liittyy päänsärkyä, unihäiriöitä, huimausta, pahoinvointia ja muistihäiriöitä. Oireilu on niin yleistä että sitä kutsutaan tuuliturbiinisyndroomaksi. On vaadittu että tuulivoimaloiden sijoittamisetäisyys asutuksesta tulisi ainakin kaksinkertaistaa nykyisestä.
Myös Saksassa puhutaan jo epidemiasta, jonka aiheuttavat matalataajuiset alle 20 hertsin aallot, joita tuulivoimalat lähettävät ympäristöön. Näitä aaltoja kuulevat esimerkiksi elefantit, kirahvit ja sinivalaat, kun taas ihminen aistii ne värähtelynä. Lääketieteellisesti ei ole voitu todistaa tämän paineenvaihtelun aiheuttavan ihmiselle terveysvaikutuksia. Kuitenkin jo uskomukseen perustuen näyttää siltä, että värähtelystä voi kehittyä itseään ruokkiva psykofyysinen kierre, joka pahentuessaan voi johtaa jopa henkilön täydelliseen invalidisoitumiseen.
Infra-aaltoja eivät lähetä ainoastaan tuulivoimalat eikä kyseessä ole mikään uusi ilmiö. Samanlaisia aaltovaikutuksia voivat aiheuttaa mm. tuuli puissa ja metsissä tai valtamerten nousu- ja laskuveden vaihtelu. Näitä ilmiöitä ei koeta samalla tavalla oireita aiheuttavina terveysvaikutteina. Mistä siis johtuu tämä tapahtumaketju – tuuliturbiinioireilu?
Kielteinen ajattelu aiheuttaa kierteen
Uudessa Seelannissa on jo kymmeniä vuosia tehty merkittävää tutkimusta ympäristöherkkyydestä, ekologisista katastrofeista ja virhevalinnoista. Aucklandin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet nosebo- eli pahennevaikutusta ympäristömme muutoksiin liittyvän sairastumisen taustalla.
Noseboilmiössä kielteiset odotukset tuottavat haitallisia terveysvaikutuksia. Kielteisen ajattelun katsotaan aiheuttavan oireiluksi muuttuvaa sairastumiskierrettä. Tällöin oireilun taustalla on vahva usko siihen, että jokin syytekijä vaikuttaa oireitten syntyyn. Teoria on vahvistunut, kun tutkimuksissa on todettu, että kohdehenkilöiden oireilu lisääntyy, jos heille painotetaan jonkin ympäristötekijän mahdollista vaikutusta terveyteen.
Maailman terveysjärjestö WHO ei nykyisessä kannanotossaan näe yhteyttä ympäristön sähkömagneettisten kenttien ja väestön oireilun välillä, vaan käsitys ilmiön syistä perustuu pahenne-efektiin.
Vain pieneltä osalta tuulivoimaloista oireilevista potilaista – samoin kuin sähköherkkyydestä kärsiviltä – löytyy objektiivisesti tunnistettavia ja hoidettavia sairauksia. Suomessa kuten muuallakin yksittäiset henkilöt ovat jopa joutuneet jättämään tavallisen asuinalueen ja hakeutumaan ympäristövaikutuksiltaan mahdollisimman neutraaleihin oloihin, joissa oireilun koetaan lievittyvän.
Turun Ammattikorkeakoulun äskettäin julkaisemassa sähköherkille henkilöille tehdyssä kyselyssä todettiin, että parhaimmaksi keinoksi oireilun hoidossa koettiin ruokavalio ja terveystapamuutokset (2). Sen sijaan psykologisiin tekijöihin ja mielialavaikutteisiin hoitoihin suhtauduttiin torjuvasti.
Hoitosuosituksille on tarvetta
Ympäristövaikutusten aiheuttama terveysoireilu on yleismaailmallinen ilmiö, joka seuraa teknistä kehitystä. Oireiston tunnistamisessa tukeudutaan potilaan kertomiin oireisiin, potilaan omaan arvioon oireiden syistä tai aiheuttajista, yksilön tapaan käyttäytyä sekä mahdollisiin epäspesifisiin objektiivisiin löydöksiin. Oireilu voi vaihdella lievästä voimakkaaseen ja pahimmillaan rajoittaa toimintakykyä ja elämänpiiriä.
Don Quijoten taistelua tuulimyllyä vastaan mestarillisessa 1500-luvun romaanissa pidetään toivottomuuden esimerkkinä. Teokseen perustuu sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”, eli käydä toivotonta taistelua kuviteltuja vastustajia vastaan. Tuuliturbiinisyndrooma ja siitä seuraava yksilöiden ja väestöryhmien aktivoituminen on nähtävä haasteena, johon on vastattava tieteellisin perustein toteutetulla tutkimuksella. Huolestuneen väestön esiin nostamiin epäkohtiin on vastattava ennakkoluulottomalla suhtautumisella ja ensin tutkitaan -periaatteella. Vastaanotolla potilas on tutkittava asianmukaisesti, jotta mahdolliset hoidettavat sairaustilat todetaan (3).
STM:n kokoama ympäristöherkkyyksiä selvittävä työryhmä on tärkeässä asemassa valmistellessaan selvennyksiä ja ohjeistusta ympäristöherkkyyksien tunnistamiseen ja hoitosuosituksiin. Suosituksissa merkittävä tekijä on potilaan asiallinen ja asiantunteva kohtaaminen kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Myös terveydenhuollon yksiköiden välinen tutkimus- ja hoitoketju on kehitettävä.
Eeva Salminen
tutkimusprofessori, Säteilyturvakeskus
kliinisen onkologian ja sädehoidon dosentti, Turun yliopisto, TYKS
Kirjallisuutta
1. Auer M. Furchten wir uns ins Krankenhaus? Die Presse 21.4.2013.
2. Hagström M, Auranen J, Ekman R. Electromagnetic hypersensitive Finns: Symptoms, perceived sources and treatments, a questionnaire study. Pathophysiology 2013 Apr 1. doi: 10.1016/j.pathophys.2013.02.001. [Epub ahead of print]
3. Salminen E. Sähköherkkä potilas lääkärin vastaanotolla – hyvä tutkimus- ja hoitokäytäntö. Erikoislääkäri 2011;3:107–9.
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 19/13.
