Värillä on väliä

Lääkkeen kirkkaan vaaleansininen väri enemmän hämmensi kuin rauhoitti, kirjoittaa Leena Mallat.

Värillä on väliä Kuva 1 / 1

Luin lehdestä jonkun tutkineen, miten lääkkeiden väri vaikuttaa mielikuvaan lääkkeestä ja sen vaikuttavuudesta. Vaaleanpunainen piristää, sininen rauhoittaa ja yskänlääkkeen on oltava ruskeaa. Voi olla, mutta kyllä lääkkeen väri voi myös hämmentää.

Esimerkkini on matkalta USA:sta. Olin pakannut mukaan huolellisesti dosettiin jaettuna verenohennus- ja muut tärkeät, tarpeelliset päivittäiset lääkkeet, mutta unohtanut ottaa mukaan kaiken varalle ihan tavallisia särkylääkkeitä. Sitten kävi niin, että niitä kuitenkin tarvittiin. Jo pitkään poissa ollut olkakipu alkoi uudestaan ja etenkin yötä varten piti saada lievitystä. Apteekin löytäminen ei ollut ongelma, sillä USA:ssa lääkkeitä myyviä ”rohdoskauppoja” on tiheästi, löytyy jopa drive in -versioita.

Kaupan sisällä alkoivat ongelmat, sillä hyllyjä ja tuotteita on loputtomasti. Erotin minulta verenohennuslääkkeiden vuoksi kielletyt aspiriinit ja ibuprofeenit kipulääkkeiden hyllystä kyllä helposti, mutta parasetamoli-sanaa en löytänyt pakkauksista. Kysymällä selvisi, että parasetamolista käytetään amerikoissa nimeä asetaminofeeni, mitä minä en tiennyt. Sitä sisältäviä lääkkeitä sitten oli montaa kauppanimeä, niin kaupan omaa merkkiä kuin muita brändejä. Ostin kaksi purkkia, toisen tavallisen, toisen iltaa varten, koska sen pakkaus lupasi lääkkeen myös parantavan yöunta siihen lisätyn antihistamiinin ansiosta.

Kun avasin jälkimmäisen pakkauksen, sisällä oli kirkkaan vaaleansinisiä tabletteja, juuri sitä sävyä, jonka väriset vaatteet pukevat loistavasti vaaleaa ystävätärtäni, mutta joka sai tabletin näyttämään enemmän karamellilta kuin lääkkeeltä. Tämä sininen enemmän hämmensi kuin rauhoitti.

Toisen ostosmatkan aiheena oli puolison oikutteleva vatsa, johon kävin hakemassa rauhoitusta. Paikallinen farmaseutti auttoi valitsemaan monista vaihtoehdoista nestemäisen lääkkeen, joka osoittautui iloisen vaaleanpunaiseksi. Ensimmäiseksi mieheni kysyikin, että onko lääke varmasti tarkoitettu aikuisille. Onneksi saatoin tukeutua farmaseutin asiantuntemukseen. Ehkä amerikkalaiset ovat tottuneet lääkkeissä erilaiseen värimaailmaan kun me.

Leena Mallat

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.

Oletko jo lukenut nämä?