Hammassäryn hoitoa antiikissa

Hammassäryn hoitoa antiikissa Kuva 1 / 1

Aulus Cornelius Celsus oli roomalainen kirjailija noin 30 eaa. – 50 jaa. Hänet tunnetaan parhaiten kahdeksanosaisesta teoksestaan De Medicina, Lääketieteestä, jossa hän kuvaa perusteellisesti muun muassa hammassäryn silloisen hoidon tähän tapaan (Ylermi Luttisen käännös alkuperäistekstistä):

Hammassärky on suurimpia tuskia aiheuttava vaiva ja sen aikana on viinin nauttiminen kokonaan kiellettyä. Aivan aluksi potilaan on paastottava, sitten voi vähitellen alkaa syödä pehmeää ruokaa, jottei pureskelemalla ärsyttäisi hampaita. Sitten tuodaan ulkoisesti kiehuvasta vedestä saatavaa höyryä sienellä, asetetaan paikallisesti cyprus- tai iris-voiteita (kasviuutteista tehtyjä kuumentavia voiteita) ja päälle villakääre. Lisäksi pään ympärillä pitää olla huivi. Ankarampaan kipuun annetaan peräruiske, clyster, pannaan kuuma haude, cataplasma, leuan päälle ja suussa pidetään lääkeaineita sisältävää kuumaa vettä, jota vaihdetaan usein.

Tähän tarkoitukseen keitettiin joko etikassa tai vedessä viiniin uutettua ginsengin sukuisen quinquefolii radixia -kasvin juurta (quinquefolius eli viisilehtinen) ja hyoscyami radixian eli hullukaalin juurta. Tähän lisättiin vähän suolaa, papaveriinin kuoria ja mandragorae radixin, skopolamiinia sisältävän yrtin, juurta. Potilas ei saa nielaista näitä lääkeaineita.

Villaan kääritty specillum, koetinpuikko tai sondi, kastetaan kuumaan öljyyn ja sillä haudotaan hammasta paikallisesti. Vieläpä paikallishauteilla on sivelty kipeää hammasta. Tähän tarkoitukseen murskataan granaattiomenan, malum Punicum, kitkerää sisäkuorta, sama määrä väriomena gallaa, tammen lehvien kasvannainen, ja männyn kuorta; tähän sekoitetaan vielä miniumia eli lyijyoksidia, mönjää. Kun nämä on murskattu, lisätään niihin sadevettä.

Jotkut jauhavat myrrhaa, mirhamia myrrhapensaasta ja cardamomumia, kardemummaa, sekä krokusta, kamomillaa, viikunoita, spartumia, espartum-heinä, ja sinappia, levittävät seoksen siteeseen ja asettavat sen kipeän puolen hartian päälle: ylähampaan kipuillessa lavan päälle, alahampaan kyseen ollessa rinnan puolelle. Tämä lievittää kipua ja heti, kun se on lievittynyt, on kääre poistettava välittömästi.

Mutta jos kipu pakottaa poistamaan hampaan, pannaan kuoreton pippuri tai baca hederae, muratin siemen, hampaan reikään, jolloin hammas hajoaa ja se irtoaa palasina. Ja litteä kala, jota kutsumme plastinacaksi, kreikkalaiset trygonaksi ja jonka ruoto paistetaan, hienonnetaan, lisätään pihkaan ja tämä sekoitus hampaan ympärillä poistaa kivun. Kun suikaloitua alunaa pannaan reikään, se irrottaa hampaan. Kuitenkin on parempi kääriä tämä villaan, jolloin se lievittää kipua ja hammas säilyy.

Nämä olivat lääkäreiden käyttämiä lääkkeitä. Maallikot ovat kokemusperäisesti keksineet, että kun hammas särkee, täytyy herba mentastrum, villiminttu, repiä juurineen ylös, panna maljaan, kaataa vettä päälle, siirtää se istuvan ihmisen viereen, joka on kokonaan vaatetettu. Sitten heitetään maljaan punahehkuisia kiviä niin, että ne peittyvät vedellä, potilas hengittää sisäänsä suu ammollaan höyryä kuten aikaisemmin todettiin, kauttaaltaan puettuna. Tästä on seurauksena valtava hikoilu ja suusta virtaa jatkuvasti limaa, ja tämä takaa aina vuoden, usein pitemmänkin ajan hyvän terveyden!

Voinemme todeta, että 2 000 vuotta sitten ohjeet olivat kohtuullisen selkeät, ja tarjolla oli monia vaihtoehtoja. Nykyisinkin saattaisi osalle näistä hoidoista olla käyttöä, jos yhtäkkiä tulisi vakava pula kipulääkkeistä ja hammaslääkäreistä.

Kirjoittanut:
Ylermi Luittinen
Antti Jääskeläinen
Kimmo Kemppainen
Arto Kivimäki
Martti Vastamäki
Hannu Ollikainen

Julkaistu Lääkärilehdessä 9/2015.

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?