Moni kärsii vatsavaivoista tai jopa ripulista kesäaikaan. Syitä tähän on monia.
Kesäisessä lämmössä ruokaan ja juomaan ilmaantuu helpommin bakteereita ja viruksia. Myös kosteus luo otolliset olosuhteet mikrobien lisääntymiselle.
Käsiä kannattaakin pestä ahkerasti ettei bakteerit ja virukset pääse leviämään.
Matkailu, erityisesti ulkomaille altistaa elimistön uusille mikrobeille ja myös muutos ruokailutottomuksissa voi aiheuttaa epätasapainoa suolistoon.
Yleisimmin ripulia aiheuttavat kampylobakteeri, salmonella, norovirus sekä ruokamyrkytykset, jotka liittyvät usein huonosti säilytettyihin elintarvikkeisiin.
Näin tunnistat ripulin oireet
Kesäripuli alkaa usein äkillisesti ja sen oireita voivat olla:
- vetinen uloste
- vatsakrampit ja kipu
- pahoinvointi tai oksentelu
- kuume tai lämmönnousu
- yleinen väsymys ja nestehukka
Useimmissa tapauksissa oireet kestävät 1–3 päivää, mutta voivat pitkittyä erityisesti lapsilla, vanhuksilla tai ihmisillä, joiden vastustuskyky on esimerkiksi sairauden vuoksi heikentynyt.
Miten kesäripulia voi ehkäistä?
Ripulin ehkäisyssä tärkeää on hyvä hygienia ja turvalliset ruokailutavat. Seuraavat konstit auttavat ehkäisemään ripulia kesäaikaan:
- pese kädet huolellisesti ennen ruokailua ja WC-käynnin jälkeen
- vältä helposti pilaantuvia ruokia helteellä, kuten majoneesia tai kylmäketjun katkenneita tuotteita
- juo vain puhdasta vettä – ulkomailla suositellaan pullovettä myös hampaidenpesuun
- säilytä elintarvikkeet oikein, erityisesti ulkoillessa tai piknikillä
Kaikista tärkein ehkäisykeino on kuitenkin hyvä käsihygienia: jopa 80 % tarttuvista vatsataudeista voisi estyä pelkällä huolellisela käsienpesulla.
Milloin lääkäriin?
Useimmat kesäripulit paranevat itsestään, mutta lääkäriin kannattaa hakeutua, jos:
- ripuli jatkuu yli 3–4 päivää
- ulosteessa on verta
- kuume nousee korkeaksi (yli 38,5 °C)
- ilmenee voimakasta kuivumista (huimaus, kuiva suu, vähentynyt virtsaaminen)
- kyseessä on pieni lapsi, vanhus tai perussairas henkilö
Pitkittynyt tai rajusti etenevä ripuli voi vaatia mahdollisia lisätutkimuksia ja mahdollisesti myös mikrobilääkitystä, erityisesti jos epäillään bakteeriperäistä infektiota.
