Kotisairaalasta tuli menestys

Loviisan kotisairaalasta tuli huhtikuun alusta osa Itä-Uudenmaan kotisairaalaa.

Kotisairaalasta tuli menestys Kuva 1 / 2 Kuva: Jussi Helttunen

Loviisan terveyskeskuksen toimintaa on kehitetty aktiivisesti viime vuosina. Yksi esimerkki on kotisairaala, jota ylilääkäri Katariina Borup on ollut käynnistämässä.

Hän on työskennellyt Loviisassa 25 vuoden ajan ja kehuu terveyskeskuksen ilmapiiriä. Työn kehittämiseen on suhtauduttu myönteisesti. Pienessä kaupungissa uudistuksia on ollut ketterää tehdä.

Ensin alettiin kehittää kotihoitoa. Borup kertoo, että Loviisassa on vanhastaan ollut paljon osastotoimintaa.

– Aluesairaalan jäljiltä täällä oli neljä osastoa. Osastoilla oli paljon vanhuksia, monet sosiaalisilla indikaatioilla.

Kun kotihoito toimii, vanhukset eivät päädy päivystykseen turhaan

Kun osastotoimintaa alettiin supistaa, tarvittiin jotain tilalle, jotta vanhukset saisivat hyvää hoitoa.

Kotihoito oli kuitenkin huonosti organisoitua, eivätkä vastuut olleet selviä. Prosesseja alettiin hioa.

Käytännöt on saatu toimiviksi. Lähihoitajat, sairaanhoitajat ja lääkäri tietävät omat vastuunsa. Kaikki kirjataan.

– Lähihoitaja tekee minkä voi. Jos potilaan tilanne vaatii, hoitaja ottaa ­yhteyttä vastuusairaanhoitajaan. Tämä arvioi, tarvitaanko lääkäriä. Lääkäri antaa lisäohjeita tai ohjaa potilaan jatkohoitoon.

Näillä keinoilla on saatu aikaan tilanne, jossa kotihoito toimii hyvin, eivätkä vanhukset päädy kotihoidosta turhaan päivystykseen.

Jatkuva yhteys palliatiivisen hoidon potilaisiin

Seuraavaksi tuli kotisairaalan perustamisen vuoro.

Borup suoritti 2013 palliatiivisen hoidon erityispätevyyden ja teki koulutukseen liittyvän käytännön harjoittelun Helsingin kotisairaalassa. Siitä syntyi ajatus perustaa kotisairaala myös Loviisaan. Se aloitti toimintansa vuonna 2015. Puolet toiminnasta on ollut palliatiivista ja saattohoitoa, puolet akuuttihoitoa. Kotisairaala on toiminut yhteistyössä kotihoidon kanssa. Se voi myös hoitaa asumispalveluyksiköiden vanhuksia.

Akuuttihoitopotilailla voi olla esimerkiksi keuhkokuume tai ruusu. Palvelu on tarjolla myös työikäisille. Kotisairaala on vaihtoehto osastohoidolle. Sairaanhoitajilla täytyy olla iv-luvat ja taito hoitaa vaativiakin infektioita ja haavoja ­sekä tehdä toimenpiteitä.

Palliatiivisessa hoidossa potilaiden luona käydään aluksi kartoituskäynnillä. Heille soitetaan säännöllisesti, jopa viikoittain siinäkin tapauksessa, ettei mitään hätää tai hoidon tarvetta juuri silloin olisi.

– On hyvä, että yhteys on jatkuva. Muuten käy helposti niin, että kunnon huonontuessa on helpompi soittaa kotisairaalan sijasta ambulanssi.

Palliatiivisen hoidon potilailla on ­oikeus soittaa heille varattuun puhelinnumeroon mihin tahansa aikaan vuorokaudessa. Hoitaja vastaa ja arvioi, millaista hoitoa potilas tarvitsee, pitääkö hänet esimerkiksi ottaa tukiosastolle.

Kotisairaalan toiminnassa on ollut mukana viisi hoitajaa ja vastuulääkärinä Katariina Borup.

Pysyykö paikallistuntemus?

Loviisan kotisairaala on ollut menestys. Nyt ollaan kuitenkin taas uuden edessä. Huhtikuun alusta Loviisan ja Porvoon kotisairaalat yhdistettiin ja toiminta laajeni Itä-Uudenmaan laajuiseksi. Samalla siitä tuli osa erikoissairaanhoitoa. Borup on parhaillaan vuoden virkavapaalla Loviisasta, ja sen aikana uuden kotisairaalan toiminta saadaan käyntiin.

Loviisassa osaa ihmisistä uudistukset huolestuttavat. Pelkona on, että toiminnan laajetessa paikallinen tuntemus heikkenee ja palvelu huononee.

– On vain sovittava hyvin työnjaosta eri toimijoiden kesken. Uskon, että toiminta pysyy ennallaan.

Uusi, laajempi kotisairaala toimii HUS:n alaisuudessa. Kotisairaalalla on 15 hoitajaa ja 2,3 lääkäriä. Lisäapua ­saadaan myös tarvittaessa esimerkiksi HUS:n psykiatrisesta yksiköstä ja so­siaalityöntekijöiltä.

Hertta Vierula

Kuvat Jussi Helttunen

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 20/2020.

Oletko jo lukenut nämä?