Tipattomalla hoitomallilla onnistuttiin luopumaan turvallisesti ja tehokkaasti useita viikkoja kestävästä paikallislääkityksestä kaihileikkauksen jälkeen, kertoo tutkijalähtöisen faasi 1:n tutkimuksen vetäjä, dosentti Raimo Tuuminen Helsingin yliopistosta.
Hoitomallissa kortisoni annetaan kaihileikkauksen päätteeksi luomitaskuun sidekalvon alle, josta se seuraavien 4–8 viikon ajan imeytyy silmään. Tällä tavoin saavutetaan kaihileikkauksen jälkeisen tulehdusreaktion ja veri-silmäesteen läpäisevyyden tehokas palautuminen.
Kaihileikkausten jälkeen on perinteisesti käytössä sisäsyntyistä tulehdusreaktiota hillitsevänä lääkityksenä joko kortisoni, tulehduskipulääke tai niiden yhdistelmä. Tutkimusten mukaan 5–80 prosenttia potilaista ei noudata kaihileikkauksen lääkehoitoa ohjeiden mukaisesti. Syitä huonolle hoitomyöntyvyydelle ovat muun muassa paikallisärsytys, lääkkeen annostelun vaikeus ilman kotihoidon ja omaisten tukea tai unohtelu.
– Tulehdusreaktio leikkauksen jälkeen voi pitkittyä ja alttius myöhäiskomplikaatioille kehittyä, jos lääkettä ei käytetä annetun ohjeistuksen mukaisesti, Tuuminen sanoo.
Hyvää palautetta potilailta
Tutkimuksen lähtökohtana oli hoitokäytäntöjen muuttaminen potilasystävällisemmiksi. Hoitokäytäntö on ensimmäinen Suomessa. Potilaat ja omaiset ovat antaneet siitä erittäin hyvää palautetta. Hoitokäytäntö soveltuu erityisesti potilasryhmälle, joille lääkkeen antaminen on vaikeaa ilman omaisten ja kotihoidon apua.
– Potilastyytyväisyys oli suurempi kuin missään muussa kliinisessä lääketutkimuksessamme. Tämä hoitomalli on varmasti tulevaisuuden suuntaus.
Tutkimuksessa kaihileikkauksen jälkeinen etukammionesteen valotie, joka kuvastaa veri-silmäesteen häiriöstä aiheutuvaa proteiinipitoisuuden kasvua, normalisoitui nopeammin kuin vertailuryhmässä tulehdusreaktiota hillitseviä kortisonisilmätippoja käytettäessä.
Myös keskeisestä näöstä vastaavan verkkokalvon makula-alueen turvotuksen määrä oli merkittävästi vähäisempää. Sidekalvon alle annettu kortisoni oli hyvin siedetty, ja silmänpaine laski molemmissa hoitoryhmissä kaihileikkauksen jälkeisesti keskimäärin 3 mmHg.
Tuuminen mainitsee, että tämä 101 potilasta käsittävä faasi 1:n tutkimus kannustaa selvittämään asiaa lisätutkimuksin. Tutkimusryhmän tavoitteena onkin monikeskustutkimus, jossa tehoa, turvallisuutta ja siedettävyyttä pyritään arvioimaan suuremmalla potilasaineistolla.
Kirjoittaja
Ulla Toikkanen
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 32/2019.
