”Se on vain kulttuurikipua”

Lääkäriksi keväällä valmistunut Siiri Deomic ­Niittynen havaitsee rasismia terveydenhuollossa.

”Se on vain kulttuurikipua” Kuva 1 / 1 Kuva: Vesa-Matti Väärä

Keväällä lääkäriksi Turun yliopistosta valmistunut Siiri Deomic Niittynen kaipaa keskustelua yhdenvertaisuudesta Suomen terveydenhuollossa.

Sosiaalisessa mediassa esillä ollut Black Lives Matter -liike sai hänet miettimään, miten hän itse voisi puuttua ­havaitsemaansa epäasialliseen kielenkäyttöön työyhteisöissä.

– Vaikka olen vasta valmistunut lääkäri, olen jo kuullut hämmentävän määrän rasistista, epäasiallista ja ihmisiä luokittelevaa puhetta, niin kollegoiden kuin muidenkin alan ihmisten suista, Niittynen kertoo.

Yksi esimerkki tällaisesta on kulttuurikivusta puhuminen.

– Olen töissä ja opiskellessani kuullut termiä käytettävän liian usein.

Termiä käytetään Niittysen mukaan tyypillisesti tilanteissa, joissa ulkomaalaistaustainen potilas ilmaisee kipuaan voimakkaasti.

– Silloin joku on sanonut, että se on vain kulttuurikipua, ei potilasta mikään vaivaa, ja kaikki on hyvin.

Kipu leimataan herkästi liioitteluksi.

Ei oteta vakavasti, vaikka pitäisi

Toiset potilaat näyttävät kipunsa hiljaisemmin kuin toiset. Niittynen on itsekin huomannut, että eri kulttuuri­taustaiset ihmiset ilmaisevat itseään tai ­kipuaan eri tavalla.

– On kuitenkin asiatonta luokitella ­kivulias potilas kulttuurikivusta kärsiväksi ja tämän vuoksi suhtautua häneen eri tavalla kuin kivusta huutavaan kantasuomalaiseen.

Luokittelu voi johtaa siihen, ettei ­potilasta oteta todesta silloinkaan, kun ­pitäisi.

Niittynen on törmännyt tällaisiin puheisiin vain potilaan selän takana, esimerkiksi kahvihuoneessa. Potilaat eivät ole keskusteluja kuulleet.

Niittynen toivoo, että lääkäreiden työyhteisöissä keskusteltaisiin asiallisesta kielenkäytöstä.

– Johtotaso voisi ottaa asian puheeksi ja muistuttaa, että varsinkin tällaisessa ammatissa ihmisten asiallinen kohtelu on tärkeää.

Niittynen arvioi reagoivansa rasistiseen puheeseen tavallista herkemmin, sillä hänen oma perheensä on monikulttuurinen.

– Koen syvää pahaa oloa perheenjäsenteni puolesta, mikäli heitä koh­deltaisiin potilaina huonommin kuin ­minua, kantasuomalaista.

Hoitajat kokevat enemmän kuin lääkärit

Toinen esimerkki on henkilökunnan kokema rasismi.

– Potilas voi huutaa ja haukkua henkilökuntaa seurauksetta. Ammattilaisia suojataan fyysiseltä väkivallalta, mutta tällainen henkinen väkivalta voi jäädä huomiotta.

Niittynen kertoo potilaastaan, joka oli käynyt ulkomaalaistaustaisen sairaanhoitajan vastaanotolla toisessa toimi­pisteessä. Potilas käytti hoitajasta loukkaavaa termiä ja oli sitä mieltä, ettei ­tältä saanut kunnon hoitoa.

– Hoitavana lääkärinä en kommentoinut hänen epäkorrektia käytöstään. Sanoin vain, että kaikki haluavat potilaan parasta, ja nyt jatketaan hoitoa täällä.

Niittynen on kuullut potilaiden vitsailevan ulkomaalaistaustaisten lääkärien kielitaidosta ja ”valelääkäriydestä”. Hän arvioi, että hoitajat joutuvat kokemaan rasismia enemmän kuin lääkärit, sillä valkoinen takki merkitsee auktoriteettia.

– Olen nähnyt tilanteita, ettei potilas ­anna tummaihoisen laboratoriohoitajan ­ottaa verta, vaan haluaa ”suomalaisille”.

Potilas ei halunnut maahanmuuttajaa

Iranissa syntynyt Pouria Notash työskentelee sairaanhoitajana TYKS:n ensiavussa. Hän ei ole aiemmin kuullut termiä kulttuurikipu, mutta tunnistaa ilmiön, kun se hänelle selitetään.

Hän on havainnut henkilökunnan suhtautuvan joskus ennakkoluuloisesti tiettyjä potilasryhmiä, kuten romaneja kohtaan. Asenne tulee esiin puheissa rivien välissä.

– Itse en ole suoranaisesti kokenut rasistista kohtelua työyhteisön sisällä. En tiedä, onko tällaista asennetta työn­tekijöitä kohtaan, vaiko vain tiettyjä potilasryhmiä kohtaan. Itse olen kuullut vain jälkimmäisestä.

Notash tietää kantasuoma­laisten kollegojen kohdanneen rasistista kielenkäyttöä työyhteisössä, mutta hän itse kuulee asiasta myöhemmin.

– Ulkomaalaistaustaisten kuulleen ei sanota suoraan, vaan asioita suodatetaan. Alalla on fiksua porukkaa, jolla on tilannetajua. Mielipiteet osataan peittää.

Notash arvioi, että ennakkoasenteita on vain pienellä osalla henkilökunnasta.

– Pääasiassa potilaita hoidetaan hyvin taustoista riippumatta, ja kollegoja kohdellaan tasapuolisesti.

Potilaat ovat pari kertaa ­kohdelleet häntä epäasiallisesti taustan vuoksi.

– Päivystyksessä kerran ­vanhempi miespotilas sanoi, ettei halua maahanmuuttajaa, vaan suomalaisen hoitajan. Sanoin, ettei muita tässä kohtaa ole, ja jos en kelpaa, joudut odottamaan. Potilas sanoi, että hän odottaa.

Heli Väyrynen

Kuva Vesa-Matti Väärä

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 42/2020.

Oletko jo lukenut nämä?