Aivotärähdyksen saanut tarvitsee lepoa

Aivotärähdyksen saanut tarvitsee lepoa Kuva 1 / 1

Sitä tapahtuu päivittäin. Kyse voi olla liikuntatunnista, jalkapallo-ottelusta, leikkimisestä tai tavallisesta arjen puuhastelusta. Joku kaatuu ja lyö päänsä. Yleensä pään vamma ei vaadi sairaanhoitoa, mutta jos on syytä epäillä aivotärähdystä, tulisi lääkärin arvioida tilanne tarkemmin. Urheilussa suoritus on keskeytettävä epäiltäessä aivotärähdystä.

Aivotärähdyksen tunnistaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kirjavan ja laajan oirekuvansa vuoksi aivotärähdyksen tunnistaminen heti tapaturman jälkeen on vaikeaa, jopa lääkärille.

Tyypillisiä oireita ovat ajan ja paikan tajun hämärtyminen, muisti- ja tasapainohäiriöt, lyhyt tajuttomuus sekä sekavuus. Aivotärähdysten tunnistamisen tekee erityisen vaikeaksi se, että vain osassa tapauksista ilmenee edellä mainittuja oireita. Vamman jälkeiset oireet voivat myös kehittyä tuntien viiveellä, ja tämä hankaloittaa edelleen vamman varhaista tunnistamista.

Aivotärähdyksellä tarkoitetaan suoran tai epäsuoran ulkoisen voiman aiheuttamaa ja ohimenevää aivotoiminnan häiriötä. Yhdysvalloissa jopa 3,8 miljoonaa urheilijaa saa vuosittain aivotärähdyksen. Heistä arviolta noin puolet hakeutuu vammansa vuoksi terveydenhuollon piiriin. Väkilukuun suhteutettuna tämä tarkoittaisi vuosittain suomalaisessa väestössä noin 65 000 aivotärähdystä.

Yhdysvaltalaisten lukujen valossa 5–9 prosenttia kaikista urheiluvammoista on aivotärähdyksiä, ja 30 prosenttia näistä vammoista tapahtuu 5–19-vuotiaille.

Jos potilaan epäillään saaneen aivotärähdys, lääkärin olisi hyvä suorittaa tutkimus, joka sisältää sairaus- ja aivotärähdyshistorian selvittämisen, oirekyselyn, karkea kognitiivisen arvioinnin sekä tasapainotestauksen.

Aivotärähdyksestä toipuminen kestää yleensä 7–10 vuorokautta. Kuitenkin noin 10–15 prosenttia urheilijoista kärsii pitkittyneestä aivotärähdyksestä, jonka oireita ovat päänsärky, huimaus, keskittymisvaikeudet, väsymys, masentuneisuus ja uniongelmat. Jos potilaalla on ollut useita aivotärähdyksiä aikaisemminkin, toipuminen voi olla hitaampaa ja riski saada uusia aivotärähdyksiä kasvaa. Myös oireiden pitkittyminen ja urheiluun palaaminen toipumisvaiheessa suurentaa riskiä saada uusi aivotärähdys.

Toistuvien aivotärähdysten pitkäaikaisvaikutuksiin on alettu kiinnittää huomiota etenkin kontaktilajeissa. Epäilyt toistuvien aivotärähdysten aiheuttamista pitkäaikaisista hermostovaurioista perustuvat ruumiinavauslöydöksiin, joissa yhdistävänä tekijänä on ollut kilpailutasoinen kontaktiurheilu. Näitä urheilulajeja harrastaneiden päähän on kohdistunut lukuisia iskuja urheilu-uran aikana.

Aivoissa havaitut muutokset ovat olleet yhteydessä muun muassa kilpailu-uran pituuteen ja aivotärähdysten lukumäärään. Osalla näistä urheilijoista oli aivojen epänormaaliin ikääntymiseen viittaavia persoonallisuuden muutoksia ja muistiongelmia jo varhaisessa keski-iässä.

Tämän takia urheilijoiden terveyden kannalta tärkeimpiä asioita ovat ensinnäkin aivotärähdysten ennaltaehkäiseminen, toiseksi varhainen tunnistaminen ja kolmanneksi optimaalisen urheiluun paluuajankohdan määrittäminen.

Aivotärähdyksen saanut ei siis saisi sännätä kentälle heti kaatumisen jälkeen. Rasitukseen paluun tulisi tapahtua asteittain ja ohjatusti. Vammautumispäivän ja sitä seuraavan päivän ajan suositellaan täydellistä lepoa. Tämän jälkeen rasitustasoa nostetaan asteittain. Jos kuormitus tuo oireet takaisin, pitää lepoa lisätä.

Valtaosa aivotärähdyksen saaneista urheilijoista toipuu kymmenen ensimmäisen vuorokauden sisällä, eikä tarvitse lainkaan lisätutkimuksia. Lasten ja nuorten toipuminen kestää tyypillisesti pidempään, ja rasitustason nostamisen tulee olla maltillista. Lasten toipumisen edistämisessä keskeistä on myös koulutyön tietopuolisen kuorman keventäminen.

Tiedeartikkeli aivotärähdyksiin liittyen julkaistiin Lääkärilehdessä 14/14.

Lähde:
Teemu Luoto
LL TAYS, neuroalojen ja kuntoutuksen vastuualue

Teksti:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi