Äkillinen munuaisten vajaatoiminta ei ole harvinainen ilmiö

Äkillinen munuaisten vajaatoiminta ei ole harvinainen ilmiö Kuva 1 / 1

24-vuotias terve nainen oli aikaisemmin potenut vain aknea. Hän teki istumatyötä, mutta liikkui paljon vapaa-ajallaan. Noin 4-6 kertaa viikossa.

Nainen alkoi käyttää suoramyyntivalmisteita, jotka sisälsivät muun muassa erilaisia suoloja, aminohappoja ja vitamiineja ihonsa parantamiseksi ja virkistyäkseen. Kolmen viikon käytön jälkeen paino oli noussut kolme kiloa, olo oli turvonnut ja housuista jäi painaumia iholle.

Naisen "valmentaja" kehotti liittämään ravintovalmisteisiin puhdistusruokavalion, jossa vältetään suolaa ja sokeria, mutta syödään paljon proteiinipitoisia ruokia, kuten lihaa ja kanaa ja kananmunia. Elimistön muutoksia seurattiin kehonkoostumusmittauksilla.

Kuukauden ruokavaliota noudatettuaan nainen palasi normaaliin sekaruokavalioonsa. Liikuntaa hän harrasti edelleen lähes päivittäin. Nainen oli juonut vähintään kolme litraa päivässä kuurin aikana ja urheilusuoritusten jälkeenkin runsaasti.

Ruokavalion lopettamisen jälkeen hän tunsi vatsansa turvonneeksi ja siihen liittyi vähitellen ylävatsakipuja, joihin tulehduskipulääkkeestä ei ollut apua. Hän meni päivystykseen ja tutkimuksissa todettiin, että nainen aristi ylävatsaansa laajemmaltakin alueelta.

Naisen laboratoriotutkimuksissa ei ollut muuta poikkeavaa kuin lievää albuminuriaa (valkuaista/proteiinia virtsassa). Hänelle määrättiin lääkettä liikahappoisuudenhoitoon, mutta sekään ei auttanut kipuun. Hän palasi parin päivän päästä takaisin. Naisen maha oli edelleen arka. Hänellä ei kuitenkaan ollut kuumetta, ripulia tai oksentelua. Suolentoiminta oli normaalia ja virtsaaminen sujui hyvin.

Voiko poikkeavasta ruokavaliosta olla haittaa?

Nainen oli itse vakuuttunut että kaksi kuukautta käytössä olleet ravintovalmisteet ja runsasproteiininen ruokavalio olivat jotenkin vaurioittaneet sisäelimistöä ja todennäköisesti juuri munuaisia. Kun laboratoriokokeissa todettiin munuaisten vajaatoiminta, alkoi myös lääkäri pohtia asiaa.

Lisäravinteissa ei välttämättä ole tarkkaa tietoa siitä, mitä ne sisältävät, ja missä ne ovat valmistettu. Myös jatkuva ylenmääräinen proteiinien nauttiminen voi johtaa kehon säätelymekanismien pettämiseen.

Kliinisissä kokeissa runsasproteiinisiksi on luettu ruokavaliot, joissa proteiinin saanti ylittää selvästi suositukset (yli 25 prosenttia energiasta tai yli 
1,5 g/kg).

Fysiologinen proteiinin tarve ihmisellä on selvästi alle yhden gramman kehon painokiloa kohden. Suositus on 0,8 grammaa kiloa kohden (46 g/vrk/65 kg painava nainen ja 56 g/vrk/70 kg painava mies) ja sen tiedetään riittävän kaikille proteiinien laadusta riippumatta. Proteiinin ihmeitä tekevistä vaikutuksista puhutaan kuitenkin paljon.

Munuaiset ja maksa kovilla

Runsasproteiininen dieetti työllistää etupäässä maksaa ja munuaisia. Kaikki normaalin proteiinisynteesin yli jäävät aminohapot täytyy maksassa joko hapettaa tai muuttaa glukoosiksi ja rasvaksi.

Se, että aminohappojen pitoisuus verenkierrossa on runsasproteiinisen dieetin jälkeen kohonnut, kertoo siitä, että ureasyklinkiihdyttämisellä on rajansa. Onkin näyttöä siitä, että myös terveillä aikuisilla jatkuva suositusten ylittävä eläinproteiinin saanti lisää albumiinin eritystä virtsaan.

Lisääntynyt virtsa-aineen määrä ja typen eritys on munuaisille kova paikka. Suodatusnopeus ja veren virtaus lisääntyy. On jopa mahdollista, että tilanteen jatkuessa pitkään munuaisten rakenne alkaa muuttua, mistä seuraa niiden toiminnan heikkeneminen.

Runsasproteiininen dieetti lisää myös typen eritystä suoleen, jolloin typpeä käyttävien bakteerien määrät suolistossa lisääntyvät. Ne taas saattavat osallistua suolen seinämän soluille haitallisten aineenvaihduntatuotteiden muodostumiseen.

Itse asiassa runsasproteiiniset dieetit eivät ole tarpeen, niistä ei ole hyötyä ja ne saattavat pitkään käytettynä olla jopa joillekin haitallisia.

Lisäravinteiden epäselvät taustat

Naisen käyttämät suoramyyntivalmisteet sisälsivät myyjän ilmoituksen mukaan 80 erilaista ainesosaa, joista tavallisimpia oli vitamiinit (B-, C, D ja E- vitamiini), aminohapot (L-leusiini, L-valiini, L-isoleusiini, L-lysiini, L-fenylalaniini, L-treoniini, L-metioniini, L-tryptofaani), suolat (kalium, magnesium, kalsium, sinkki, rauta, pii, mangaani, kupari, kromi, natrium), makeuttamisaineet ja maitohappobakteerit. Tuotteiden alkuperämaasta ei saatu tietoa, eikä tuotteiden kemiallisia analyysejä ollut käytettävissä.

Tuotteita nauttivien kannattaa pitää varansa.

Amerikkalaisen selvityksen mukaan kolmasosassa aasialaisista luontaislääkkeissä on tuoteselosteessa mainitsemattomia aineita, ja 10–15 prosentissa lisäksi raskasmetalleja: lyijyä, elohopeaa ja arseenia. Lisäksi tuotteista on löytynyt huomattavia kasvintorjunta-ainepitoisuuksia.

Muutama vuosi sitten oli Kiinassa äidinmaitokorvikkeeseen lisätty melamiinia, jonka tarkoitus oli nostaa aineen proteiinipitoisuutta, mutta se sakkasi munuaisiin. Lapsilla oli vatsakipuja ja munuaisten vajaatoiminta oli melkoinen. Tuolla muoviksikin polymeroitavalla typpiyhdisteellä pyrittiin harhauttamaan proteiinimittareita.

"Parasta on normaali ruoka ja kohtuus kaikessa"

Tutkimusten jälkeen nainen lähetettiin sairaalan päivystyspoliklinikalle äkillisen munuaisvaurion vuoksi. Kliinisessä tutkimuksessa päivystävä lääkäri totesi hänellä molempien munuaisten kohdalla selvän koputusarkuuden. Potilaalla oli kauttaaltaan myös hieman yleistä turvotusta.

Vatsankaikututkimuksessa todetut runsaskaikuiset ja turpeat munuaiset sopivat hyvin äkilliseen munuaisvaurioon. Laboratoriokokeissa todettiin keskivaikea munuaisten vajaatoiminta mutta muuten koetulokset olivat normaalit. Naisella ei todettu bakteerien tai virusten aiheuttamaa munuaistulehdusta eikä muutakaan vakavampaa munuaisvikaa.

Näin ollen lisäravinteiden käyttö, runsasproteiininen ruokavalio, tulehduskipulääkkeen nauttiminen viime vaiheessa ja mahdollinen hetkittäinen kuivuma urheillessa saattoivat kaikki yhdessä edesauttaa äkillisen munuaisvaurion kehittymiseen. On otettava myös huomioon, että jokainen potilas voi yksilönä reagoida eri tavalla edellä mainittuihin riskitekijöihin.

Potilasta nesteytettiin munuaisten kuivumisen estämiseksi. Virtsaaminen oli osastoseurannassa normaalia runsaampaa ja samalla kun munuaisten toiminta palautui, myös turvotukset väistyivät ja verenpainearvot normalisoituivat. Seuraavan kuukauden aikana munuaiset olivat toipuneet täysin ja nainen on sen jälkeen voinut hyvin.

Häntä kehotettiin välttämään tulehduskipulääkkeiden käyttöä, juomaan riittävästi etenkin urheilusuoritusten yhteydessä ja välttämään liiallista proteiinien käyttöä ravinteissa (max 1,2 g/kg).

Potilaamme kertoi oppineensa tästä, että parasta on normaali ruoka ja kohtuus kaikessa.

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Lääkärilehdessä 20/2014.

Kirjoittaneet:
Raili Kauppinen
dosentti, sisätautien kliininen opettaja
Helsingin yliopisto, kliininen laitos
HYKS, medisiininen tulosyksikkö, sisätautien klinikka
Marja Mutanen
ravitsemusfysiologian professori
Helsingin yliopisto, elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos

Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi