Alkuraskauden infektioseulonta turvaa lapsen tulevaisuutta

Alkuraskauden infektioseulonta turvaa lapsen tulevaisuutta Kuva 1 / 1

Seulonnan avulla infektioiden tarttuminen sikiöön voidaan estää, kun äiti ja lapsi saavat hoidon riittävän varhain. Seulonta on sisällytetty sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen rokotuksista ja tartuntatautien raskaudenaikaisesta seulonnasta.

Kuppaa alettiin seuloa Suomen äitiysneuvoloissa 1950-luvulla, hepatiitti B - ja HIV-tartuntoja 1990-luvulla. Nämä infektiot siirtyvät helposti sikiöön ja aiheuttavat vakavan uhkan lapsen terveydelle.

Infektioseulontaohjelman on toistaiseksi oletettu löytäneen lähes kaikki syfilis- tai HIV-tartunnan saaneet ja hepatiitti B -virusta kantavat raskaana olevat, sillä näiden seulottavien infektioiden vastasyntyneille aiheuttamat komplikaatiot ovat lähes kokonaan hävinneet maastamme.

Seulottavat infektiot

1. Syfilis eli kuppa

Kuppa lisääntyi Suomessa selvästi 1990-luvun puolivälissä. Tartunnat olivat usein peräisin Venäjältä, jossa kupan ilmaantuvuus oli Suomeen verrattuna kymmenkertainen.

THL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin jaksolla 2005−2012 vuosittain 128−214 kuppatapausta. Naisten osuus näistä oli keskimäärin 38 prosenttia. Viime vuosina kupan ilmaantuvuus on ollut suurinta Etelä-Karjalan, Kymenlaakson sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien alueella.

Nykyään Suomessa todettavat tartunnat löydetään usein latenttivaiheessa, joka on osoitettavissa vain serologisesti. Osa raportoiduista tapauksista on aiemmin sairastetun ja hoidetun kupan serologisia arpia.

Kuppa voi tarttua hoitamattomasta äidistä sikiöön taudin kaikissa vaiheessa. Infektion primaari- ja sekundaarivaiheessa tartunta äidistä lapseen on hyvin todennäköinen (70−100 %). Varhaisessa latentissa vaiheessa infektio tarttuu hoitamattomasta äidistä lapseen 40 prosentin ja myöhäisessä latentissa vaiheessa 10 prosentin todennäköisyydellä.

Synnynnäinen kuppa on vakava systeeminen infektio, joka voi johtaa lapsen kuolemaan tai pysyvään vammautumiseen. Kirjallisuuden mukaan kolmannes tartunnan saaneista sikiöistä kuolee ennen syntymää infektion seurauksena, ja kaksi kolmasosaa syntyvistä lapsista sairastaa synnynnäistä kuppaa; heistä osa vammautuu pysyvästi. Tartunta sikiöön ja lapseen voidaan estää äidin mahdollisimman varhaisella hoidolla.

2. HIV

HIV-infektion aiheuttaja HI-virus voi tarttua suojaamattomassa yhdynnässä, veriteitse esimerkiksi suonensisäisen huumeidenkäytön yhteydessä ja pistotapaturmien kautta tai äidistä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana.

Noin 30−50 prosentille tartunnan saaneista kehittyy ensitaudiksi kutsuttuja oireita 2−6 viikon kuluttua tartunnasta. Ensioireet (lämpöily, väsymys, kurkkukipu, päänsärky, ripuli, imusolmukesuurentumat ja ihottuma) voivat olla hyvin lieviä. Toisinaan ne ovat niin voimakkaita, että potilas hakeutuu niiden takia sairaalaan. Oireet häviävät itsestään yleensä kuukauden kuluessa. Oireiden aikana HIV-vasta-ainetesti voi vielä olla negatiivinen.

HIV-infektion oireeton vaihe kestää yleensä vuosia. Ensimmäiset taudin etenemisen oireet ovat epäspesifisiä: väsymystä, kuumeilua, yöhikoilua, ripulia, laihtumista. Näiden yhteydessä voi esiintyä immuunivasteen heikentymiseen liittyviä infektioita, kuten vyöruusua ja ihon ja limakalvojen sieni-infektioita.

HIV-infektiota sairastavan potilaan tauti määritetään AIDS:ksi, kun hänelle kehittyy jokin erikseen nimetyistä immuunikadon seurannaistaudeista.

Ensimmäiset HIV-infektiot diagnosoitiin Suomessa vuonna 1983. Sen jälkeen niiden määrä on vähitellen lisääntynyt, ja suurin osa tartunnoista on viime vuosina saatu sukupuoliteitse. Vuosina 2005−2012 tartuntatautirekisteriin raportoitiin yhteensä 1 345 HIV-tapausta (keskimäärin 168 vuodessa). Näistä noin 30 prosenttia oli naisilla.

HIV-infektion tarttumista äidistä lapseen voidaan ehkäistä tehokkaasti. Kun äidin tartunta todetaan ajoissa, saadaan lapseen tarttumisen riski pienennetyksi jopa alle yhden prosentin äidin raskauden ja synnytyksen aikaisella lääkehoidolla, synnytyksen asianmukaisella hoidolla, vastasyntyneen lääkityksellä ja pidättäytymällä imetyksestä. Ilman näitä toimenpiteitä 25−35 prosenttia HIV-infektoituneiden äitien lapsista saa tartunnan.

Tartunnan saaneista lapsista 20−30 prosentilla infektio etenee nopeasti ja johtaa jo nuorella iällä liitännäissairauksiin, kasvun pysähtymiseen, opittujen taitojen menettämiseen ja kehitysvammaisuuteen.

Kehitysmaissa puolet HIV-tartunnan saaneista lapsista menehtyy ennen kahden vuoden ikää. Osalla lapsista on hitaammin etenevä sairaus, ja heistä osa voi olla hyväkuntoisia vielä koulun aloittaessaan. Onnistuneen lääkehoidon avulla lapset ja nuoret voivat toisaalta elää kuten muutkin ikäisensä. Ajoissa diagnosoidun aikuisen elinajan odote lähenee taustaväestön elinajan odotetta.

Lasten HIV-tartunnoista valtaosa on peräisin infektoituneelta äidiltä. THL:n tartuntatautirekisterin mukaan on Suomessa 2000-luvulla todettu 16 tartuntaa äidiltä lapselle. Lähes kaikki nämä lapset olivat saaneet tartunnan ulkomailla ennen muuttoaan Suomeen.

3. Hepatiitti B -virus

Hepatiitti B -virus tarttuu veren ja eritteiden välityksellä ja aiheuttaa maksatulehdusta. Yleisimmin tartunta tapahtuu veriteitse, sukupuoliyhteydessä tai perinataalisesti. Taudin itämisaika on pitkä, tavallisesti 2−3 kuukautta.

Suuri osa hepatiittivirustartunnoista on oireettomia. Aikuisten akuutin hepatiitti B:n oireita ja löydöksiä ovat pahoinvointi ja ruokahaluttomuus, kuume, virtsan tummuus, ulosteen vaaleus ja ihon ja silmien sidekalvojen keltaisuus. Niveloireita on 10−20 prosentilla.

Yleensä oireet häviävät muutamassa viikossa, ja noin 95 prosenttia akuuttiin hepatiitti B -virukseen sairastuneista aikuisista toipuu spontaanisti. Vain noin viidellä prosentilla tartunnan saaneista aikuisista infektio muuttuu krooniseksi. Oireisista infektioista yksi prosentti on fulminantteja hepatiitteja. Siitä johtuva kuolleisuus ilman maksansiirtoa on 60−80 prosenttia.

Varhaislapsuudessa saatu hepatiitti B -tartunta on yleensä oireeton, mutta vastasyntyneenä tartunnan saaneista 90 prosenttia ja 1−5-vuotiaista noin 30 prosenttia jää hepatiitti B:n kroonisiksi kantajiksi. Krooninen hepatiitti B johtaa 20–30 prosentilla potilaista maksakirroosiin sekä lisää merkittävästi maksasyövän vaaraa: riski sairastua on yli 200-kertainen normaaliväestöön verrattuna.

Akuutit hepatiitti B -tartunnat ovat Suomessa vähentyneet selvästi 1990-luvun todennäköisesti lisääntyneen rokottamisen vaikutuksesta. Kroonisia hepatiitti B -tartuntoja ilmoitettiin vuosina 2005−2012 tartuntatautirekisteriin enemmän kuin akuutteja infektioita, keskimäärin 246 vuodessa.

Tartunnoista 45 prosenttia oli naisilla ja 82 prosenttia maahan muualta muuttaneilla henkilöillä. Suomen kantaväestöstä 0,1–0,2 prosentin arvioidaan kantavan kroonista hepatiitti B -infektiota, maahanmuuttajataustaisista kantajia on noin viisi prosenttia alkuperämaasta riippuen.

Hepatiitti B -viruksen riski tarttua äidistä sikiöön riippuu äidin virusmäärästä, joka on verrannollinen seerumista mitattavaan viruksen e-antigeeni (HBeAg) -pitoisuuteen. Tartunnan todennäköisyys on 70−90 prosenttia, jos äiti on HBeAg-positiivinen ja 10−30 prosenttia, jos äiti on HBeAg-negatiivinen. Lapsen tartunta voidaan yli 90 prosentissa tapauksista ehkäistä antamalla vastasyntyneelle immunoglobuliinia ja rokotesarja.

Viisi faktaa seulonnoista

1. Ilman seulontaa kuppa- ja HIV-tartunnoista seuraisi vuosittain arviolta yhden lapsen kuolema, kahden lapsen vammautuminen ja neljän lapsen todennäköisesti elinikäinen HIV-lääkehoito.

2. Kolmen infektion seulontaohjelman vuosikustannukset Suomessa ovat arviolta miljoona euroa, ja kustannukset vältettyä lapsen infektiota kohden 12 000–147 000 euroa infektiosta riippuen.

3. Äitiysneuvolan nykykäytäntönä on tarjota raskaana oleville kupan, hepatiitti B:n ja HIV-infektion seulontaa ensimmäisen äitiysneuvolan terveystarkastuksen yhteydessä, yleensä raskausviikolla 8−12 otetusta seeruminäytteestä. Seulontaan osallistuminen on vapaaehtoista.

4. Nykyään seulontaan osallistuu arviolta 98 prosenttia raskaana olevista. Osa seulontaan osallistumattomista raskaana olevista on jo aiemmin todetun tartuntansa takia seurannassa. Infektiot tunnistetaan seerumista joko vasta-aineen tai antigeenin testauksella.

5. Alkuraskauden infektioseulonnan laboratoriotutkimukset tehtiin vuodesta 1982 alkaen keskitetysti Kansanterveyslaitoksessa, sittemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL). Kuntien uudistaessa palvelutuotantoaan seulonnan laboratoriotoimintaa on kuitenkin viime vuosina kilpailutettu ja toteutettu alueellisissa laboratorioissa.

Mitä tehdä, kun seula hälyttää?

Poikkeavasta seulontatuloksesta on luonnollisesti ensin kerrottava seulontaan osallistuneelle. Kuppataudin positiivisen tuloksen saaneet lähetetään erikoissairaanhoitoon äitiyspoliklinikalle. Positiivisen HIV-seulontatuloksen saaneet lähetetään sekä äitiys­poliklinikalle että HIV-potilaiden hoitoon perehtyneelle infektiopoliklinikalle.

Kun raskaana olevalta löytyy hepatiitti B, se merkitään neuvolakorttiin vastasyntyneen tartunnan ehkäisyä varten. Raskaana olevan hoidon tarve arvioidaan tutkimalla häneltä seerumin ALAT, HBeAg ja HBVNh. Jos ALAT on suurentunut tai HBVNh on suurempi kuin 2 000 KY/ml, raskaana oleva ohjataan äitiyspoliklinikalle hepatiitin hoidon harkintaa varten.

Alkuperäinen tiedeartikkeli julkaistu Suomen Lääkärilehdessä 24.5.2014 ja se on luettavissa PDF-versiona.

Lähde:
Suomen Lääkärilehti: Alkuraskauden infektioseulonta
Jaana Leipälä, Inka Aho, Taru Haula, Eeva Salo, Eija Hiltunen-Back, Marjukka Mäkelä, Heljä-Maria Surcel

Tarkastanut:
Jaana Leipälä
LT, dosentti, ylilääkäri THL

Koonnut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Pixmac

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi