Likaveden sekoittuminen juomaveteen suojasi vauvoja allergiselta herkistymiseltä Nokialla

Vesikriisi vaikutti vauvojen allergiavasteisiin vuosien päästä.

Syksyllä 2007 likavesi sekoittui juoma­veteen parin vuorokauden ajan Nokian jätevedenpuhdistamolla. Hygieniahypoteesin mukaisesti altistuminen mikrobeille muokkasi pikkulasten immuuni­järjestelmän vasteita ja herkistymistä allergeeneille.

Likavedelle alle 3-vuotiaina altistu­neiden 139 nokia­laisen lapsen herkistymistä selvitettiin vesikriisin jälkeen kyselylomakkein ja ihopistokokein (koivu, timotei, munanvalkuainen, vehnä, lehmänmaito, koira, kissa, gliadiini) kaksi ja viisi vuotta altistumisen jälkeen. Tutkittavat olivat 2–5-vuo­tiaita.

Ihopistokokein todettu IgE-välitteinen herkistyminen oli tilastollisesti vähäisempää likavedelle altistuneilla kuin verrokeilla. Vähäisempi herkistyminen painottui ­lapsiin, jotka olivat altistuneet lika­vedelle alle 1-vuotiaina. Suojavaikutus oli vähäisempi, mikäli lapsi oli saanut oireilevan ripuli- tai oksennustaudin altistumisen yhteydessä. Mikäli lapsi oli alle 1-vuotias altistuessaan jätevedelle ja sairastui gastroenteriittiin, positiivisen ihopistokokeen todennäköisyys viiden vuoden iässä jopa kasvoi. Kliinisissä allergioissa ei todettu selvää eroa altistuneiden ja verrokkien välillä.

Mikrobeille altistumisen ajankohta vaikuttaa olennaiselta suojavaikutuksen suhteen, sillä altistuminen alle 1-vuotiaana vähensi IgE-välitteistä herkistymistä. Tämä tukee aiempia havaintoja, joissa suoliston mikrobiston koostumus ­nimenomaan vauvaiässä näyttää säätelevän myöhemmin kehittyviä allergia­vasteita. Lisäksi ilmeisesti voimakas tulehdus eli sairastuminen oireilevaan ripuli- tai oksennustautiin mikrobialtistuksen yhteydessä voi kumota suoja­vaikutuksen.

Lähde: Kujansuu E, Kujansuu L, Paassilta M, Mustonen J, Vaarala O. Exposure to sewage water and the development of allergic manifestations in Finnish children. Pediatr Allergy Immunol, verkossa ensin 6.6.2019. doi: 10.1111/pai.13090

Kirjoittaja
Nina Kaseva

Kuva
Adobe / AOP

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 34/2019.