Melatoniini edistää unta vain vähän

Melatoniini edistää unta vain vähän Kuva 1 / 1

Melatoniini syntyy elimistössä lähes pelkästään käpyrauhasen soluissa, joista se erittyy verenkiertoon. Melatoniinin eritys on runsasta öisin. Silmiin lankeava valo sammuttaa nopeasti melatoniinin erityksen, ja päivisin eritys on sammunut. Melatoniini laskee ruumiinlämpöä ja lisää siten valmiutta nukahtaa. Siksi sitä on määrätty lääkeaineena edistämään nukahtamista.

Käyttöaiheet

Melatoniinia määrätään reseptillä eräiden unihäiriöiden hoitoon. Euroopan elintarvikeviranomainen EFSA hyväksyi toukokuussa 2012 melatoniinille terveysväittämän, minkä jälkeen melatoniinia sisältäviä ravinto­lisiä on ollut saatavilla apteekeista ja niin sanotuista terveyskaupoista. Ravintolisät eli lisä­ravintoaineet ovat annosmuotoon valmiiksi pakattuja elintarvikkeita.

Yksi lääkevalmisteista sisältää pitkävaikutteista melatoniinia (Circadin, 2 mg depottabletti), yhden käyttö vaatii erityisluvan (KidNaps, 1 mg/ml oraaliliuos) ja loput ovat ex tempore -lääkevalmisteita.

Ex tempore -lääkevalmisteet ovat apteekeissa tilauksesta valmistettavia reseptivalmisteita tai itsehoitolääkevalmisteita. Melatoniinia on saatavilla sekä reseptillä (1 mg:n, 3 mg:n ja 5 mg:n tabletti) että itsehoitoon ilman reseptiä (1 mg:n tabletti).

Hoitoannos on 0,1–10 mg illalla, tavallisesti 0,5–5 mg. Lyhytvaikutteinen melatoniini otetaan tunti (kello 21–23) ennen haluttua nukahtamishetkeä ja yli 55-vuotiaille tarkoitettu pitkävaikutteinen melatoniini 2 tuntia (kello 20–22) ennen haluttua nukahtamishetkeä. Melatoniini otetaan säännöllisesti, useina peräkkäisinä iltoina ja aina samaan aikaan.

Terveysväittämät

Melatoniini lyhentää nukahtamisaikaa annoksella 1 mg tovi ennen nukkumaanmenoaikaa. Terveiden aikuisten nukahtamisaika lyhenee tällä annostelulla keskimäärin 3,9 minuuttia (2,6–5,3 min) ja unen katkonaisuus vähenee keskimäärin 2,3 % (0,7–3,9 %).

Melatoniini lievittää aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia annoksella 0,5–5 mg, kun se otetaan tovi ennen nukkumaanmenoaikaa muutamana iltana matkan jälkeen.

Lisäravintovalmisteiden (ravintolisien) melatoniini on lyhytvaikutteista.

Teho

Lyhytvaikutteinen melatoniini (0,5–5 mg iltaisin) lyhentää nukahtamisaikaa primaarin unettomuuden (ICD-10 F51.0) hoidossa keskimäärin 8,3 minuuttia (2,0–14,5 min). Pitkävaikutteisen melatoniinin (2 mg iltaisin) vaikutus yli 55-vuotiailla on samanlainen. Esimerkiksi bentsodiatsepiinit lyhentävät nukahtamisaikaa enemmän, keskimäärin 16,5 minuuttia (12,5–20,5 min), mutta niillä on myös enemmän haittavaikutuksia. Niin kutsuttujen z-lääkkeiden (tsaleplonin, tsolpideemin, tsopiklonin) vaikutukset ovat samanlaiset kuin bentsodiatsepiinien vaikutukset.

Lyhytvaikutteinen melatoniini (0,3–6 mg ­iltaisin) aikaistaa nukkumaanmenoaikaa viivästyneen unijakson (ICD-10 G47.2) hoidossa keskimäärin 42,0 minuuttia (21,6–62,4 min).

Lyhytvaikutteinen melatoniini (0,5–5 mg iltaisin) lievittää oireita aikaerorasituksen (ICD-10 G47.2) hoidossa enemmän kuin lume.

Elimelliseen sairauteen liittyvässä unettomuudessa (ICD-10 G47.0) lyhytvaikutteinen melatoniini (0,5–10 mg iltaisin) ei lyhennä nukahtamisaikaa, mutta vähentää unen katkonaisuutta keskimäärin 1,9 % (0,5–3,3 %) (5). Mielenterveyden häiriöön liittyvään unettomuuteen melatoniini vaikuttaa samalla tavalla. Vuorotyöstä tai epäsäännöllisistä työajoista johtuviin uni-valverytmin häiriöihin melatoniini ei ole ollut tehokas lääke.

Haitat

Tiedot melatoniinin haittavaikutuksista ovat pääosin peräisin hoitotutkimuksista, jotka ovat kestäneet alle kolme kuukautta. Niissä melatoniinin haittavaikutusten ilmaantuvuus ei ole eronnut lumelääkkeestä. Yksittäisistä tutkimuksista tietoa on kertynyt kolmea kuukautta pitemmältä ajalta, pisimmillään yli kolmelta vuodelta. Melatoniinin käyttöön ei ole liittynyt mitään hälyttäviä haittavaikutuksia. On kuitenkin muistettava, että melatoniini saattaa herkistää auringonvalolle.

Yhteisvaikutukset

Melatoniini väsyttää, hidastaa veren hyytymistä, suurentaa veren glukoosipitoisuutta, kohentaa immuunivastetta, estää ihon verisuonten supistumista ja supistaa munuaisten verisuonia. Ehdottomia vasta-aiheita melatoniinin käytölle lääkkeiden kanssa ei ole. Tietyissä tapauksissa yhteiskäyttö kuitenkin vaatii tavallista tiheämpää ja tarkempaa seurantaa.

SSRI-lääkkeistä melatoniinilla on kliinisesti merkittävä yhteisvaikutus fluvoksamiinin kanssa: fluvoksamiini suurentaa melatoniinipitoisuutta merkittävästi. Yhteiskäytössä fluvoksamiinin kanssa sedatiivisia vaikutuksia tulee seurata tarkoin ja melatoniiniannoksen tulisi olla enintään 1 mg. Jos tämä ei ole mahdollista, yhteiskäyttöä on vältettävä.

Melatoniinin käyttö voi voimistaa sedatiivisten lääkkeiden vaikutuksia. Potilaan vointia on seurattava tarkoin erityisesti liikenteessä haitallisten lääkkeiden yhteiskäytön aikana. Yhteiskäyttö bentsodiatsepiinien tai niiden johdosten (z-lääkkeet: tsaleploni, tsolpideemi, tsopikloni) kanssa saattaa aiheuttaa enemmän haittaa kuin olla hyödyksi.

Melatoniinin käyttö voi voimistaa antikoagulanteista etenkin varfariinin ja mahdollisesti myös fenindionin (erityislupavalmiste) vaikutuksia. Yhteiskäytössä varfariinin kanssa on seurattava tavallista tiheämmin veren hyytymisaikakokeiden tuloksia (tromboplastiiniaika, INR-tulostus, plasmasta).

Melatoniinin vaikutus saattaa voimistua erityisesti etinyyliestradiolia sisältävien hormonivalmisteiden, antibiooteista siprofloksasiinin, melanoomalääkkeistä vemurafenibin ja pso­riaasilääkkeistä metoksaleenin käytön aikana. Yhteiskäyttö näiden lääkkeiden kanssa on kuitenkin tavallisesti hyvin siedettyä, eikä melatoniinin aiheuttama sedaatio yleensä voimistu haittaavaksi yhteiskäytön aikana.

Verenpainelääkkeistä melatoniini voi heikentää nifedipiinin ja mahdollisesti myös nilvadipiinin vaikutuksia. Potilaan vointia, verenpainetta ja sykettä on siksi seurattava tavallista tiheämmin.

Kahvi ja kofeiinipitoiset juomat suurentavat veressä kiertävän melatoniinin pitoisuuksia, kun niitä nautitaan iltapäivän aikana annoksella, joka vastaa kahta pientä kupillista kahvia. Illalla juotu alkoholi vähentää melatoniinin tuotantoa yön aikana ja häiritsee yöunta. Tupakointi ei vaikuta elimistön omaan melatoniinin tuotantoon, mutta pienentää lääkkeenä tai lisäravintona (ravintolisänä) otetun melatoniinin pitoisuuksia.

Lopuksi

Melatoniinin unta edistävät vaikutukset ovat lumetta suurempia, mutta käytännössä pieniä. Melatoniinin käytön haittavaikutukset ovat olleet lieviä. Tosin tieto pitkäaikaiskäytöstä on riittämätön. Melatoniinin yhteisvaikutukset sedatiivisten lääkkeiden ja antikoagulanttien kanssa on otettava huomioon.

Timo Partonen
psykiatrian dosentti, tutkimusprofessori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, mielenterveys ja päihdepalvelut

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 8/14.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi