Mikä avuksi krooniseen niskakipuun?

Mikä avuksi krooniseen niskakipuun? Kuva 1 / 1

Niskakipu on monelle tuttu vaiva. Osalla niskakipu voi muuttua jopa krooniseksi.

Krooniseen niskakipuun liittyy lihasten aineenvaihdunnan ja rakenteen muutoksia, jotka eivät korjaudu lääkityksellä vaan spesifisellä niskalihaksia vahvistavalla harjoittelulla. Hartioihin ja niskan lihaksiin kohdistuvat voimaharjoitukset näyttävät helpottavan kipua parhaiten.

Onko krooninen niskakipu yleistä?

Niskakipu on yksi tavallisimmista tuki- ja liikuntaelinten kipuoireista. Sitä esiintyy 70 prosentilla ihmisistä jossain elämänvaiheessa. Osalla oireet menevät ohi itsestään ja osalla ne pitkittyvät.

Kroonisesta kivusta kärsii seitsemän prosenttia naisista ja viisi prosenttia miehistä. Terveyskeskuslääkärin vastaanotolla jopa neljä prosenttia käynneistä koskee niskakipua, ja työikäisillä naisilla se on yleisin vastaanottokäynnin syy.

Niskakivulle altistavia tekijöitä on useita, muun muassa naissukupuoli, muut tuki- ja liikuntaelinten kiputilat, vähäinen sosiaalinen tuki, heikko fyysinen suorituskyky, huono ergonomia, huono ryhti, toistotyö, vaativa työ ja tarkkuutta vaativa työ.

Naisvaltaisilla aloilla, joita ovat esimerkiksi fyysisesti kuormittavat keittiö- ja siivoustyöt, niska-hartiaseudun ongelmat ovat yleisiä. Myös 10 prosentille kaularangan retkahdusvamman (whiplash) saaneista potilaista ilmaantuu krooninen niskakipu.

Kaksostutkimuksissa geneettisten tekijöiden vaikutus niskakipuun on ollut naisilla 52 prosenttia ja miehillä 34 prosenttia. Perintötekijöiden vaikutus kuitenkin vähenee iän myötä, ja kaikkein iäkkäimpien naisten ryhmässä perimä ei selitä kroonisen niskakivun vaihtelua enää lainkaan.

Kroonisen kivun seurauksena lihasten paikallinen verenkierto on heikentynyt, jolloin niiden hapensaanti ja energia-aineenvaihdunta ovat heikompia kuin terveillä. Kaularangan lihasvoimat ovat heikentyneet kaikissa liikesuunnissa, ja kroonista niskakipua potevilla on havaittu myös lihasten surkastumista ja korvautumista rasvakudoksella.

Miten kroonista niskakipua tutkitaan?

Kun oireiden paheneminen ajaa niskakipupotilaan lääkärin vastaanotolle, huolellinen kliininen tutkimus usein riittää. Muita tutkimuksia ei tarvita, ellei oireisiin liity traumaa eikä potilaalla havaita hermovaurioon tai infektioon viittaavia löydöksiä.

Tästä huolimatta potilaille tehdään usein kaularangan röntgenkuvaus. Työikäisillä esiintyy yleisesti välilevyjen madaltumia, nivelrikkoa ja juuriaukkodeformaatiota, mutta niiden vaikeusaste ei ole yhteydessä oireiden esiintymiseen eikä toipumiseen.

Röntgentutkimusta selvästi kalliimmassa magneettikuvauksessa havaitaan usein lisää löydöksiä, kuten välilevyjen rappeutumia, pullistumia ja välilevytyriä, jotka nekään eivät ole yhteydessä oireisiin.

Miten kroonista niskakipua hoidetaan?

Lääkkeitä suositellaan käytettäväksi niskakipuun vain alkuvaiheen hoidoksi. Käypä hoito -suosituksesta huolimatta hoito jää kuitenkin valitettavan usein pelkäksi lääkehoidoksi.

Oikeanlainen ohjaus on tärkeä osa hoitoa. Potilasta ei pidä neuvoa liikkumaan kivun sallimissa rajoissa, sillä ohjeen tulkinta jää epämääräiseksi. Sen sijaan häntä tulee rohkaista suoriutumaan päivittäisistä toiminnoista mahdollisimman normaalisti ja liikkumaan kivusta huolimatta.

Käypä hoito -suosituksen mukaan ”aktiivisesta lihasvoimaa tai -kestävyyttä lisäävästä ‧liikehoidosta on todettu olevan hyötyä kroonisissa niskakivuissa”. Potilaita ei kuitenkaan ohjata suoraan kuntosalille, sillä suosituksessa ei kuvata, miten harjoittelu käytännössä toteutetaan, eikä siinä puututa harjoittelun vasta-aiheisiin.

Harjoittelu ammattilaisen ohjauksessa on oikea tapa aloittaa nousujohteinen lihasharjoittelu oireita provosoimatta, jos potilas on kärsinyt niskakivusta pitkään.

Mikä auttaa niskakipuun?

Kivun helpottaminen edellyttää kuormittavaa ja spesifisesti niska-hartialihaksiin kohdistuvaa harjoittelua, jonka avulla pyritään normalisoimaan sekä lihaksen aineenvaihdunta että sen rakenne. Kivun väheneminen ja toimintakyvyn parantuminen liittyvät olennaisesti lihasten voimantuoton ja kestävyyden palautumiseen.

Yleiskuntoa parantava aerobinen harjoittelu lisää lihasten verenkiertoa, mutta se ei vähentänyt niskakipuoireita satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa aerobista harjoittelua verrattiin niska-hartialihasten voimaharjoitteluun, joka puolestaan vähensi niskakipua merkitsevästi.

Harjoitusfysiologisesti on selvää, että harjoittelun tulee kohdistua riittävällä kuormituksella spesifisesti niskalihaksiin, kun pyritään korjaamaan paikallinen lihasatrofia ja lisäämään lihasvoimaa ja -kestävyyttä.

Kuinka kauan niskan lihaksia tulisi treenata?

Lyhytaikaisen, korkeintaan kolme kuukautta kestävän niska-hartialihasten harjoittelun on satunnaistetuissa tutkimuksissa todettu lievittävän kipua ja parantavan kroonisesta niskakivusta kärsivien potilaiden koettua toimintakykyä, mutta seurannassa oireet palasivat nopeasti.

Tutkimukset puoltavatkin huomattavasti pidempikestoista harjoittelua, sillä parin ensimmäisen kuukauden aikana harjoittelun vaikutus liittyy enemmän hermoston adaptaatioon kuin lihaksen fysiologisiin ja rakenteellisiin muutoksiin.

Puoli vuotta kestäneen harjoitusjakson on satunnaistetuissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan kliinisesti merkittävästi kipuun ja toimintakykyyn: oireet ovat vähentyneet ainakin puoleen alkutilanteesta. Vuoden kestäneen harjoitusintervention vaikuttavuus on ollut vielä suurempi vertailuryhmän tilanteeseen nähden.

Eikö pelkkä niskojen venyttely riitä?

Ohjaus, jossa potilasta kehotetaan parantamaan aerobista kuntoa ja venyttelemään niska-hartialihaksia, oli vielä kymmenen vuotta sitten keskeinen ”jännittyneiden niskalihasten” hoitomuoto fysioterapiassa. Pelkästään tällaisten hoitojen vaikuttavuus on kuitenkin osoitettu kroonisilla niskakipupotilailla vähäiseksi.

Miten niskan lihaksia tulisi kuormittaa harjoituksen aikana?

Harjoittelun vaikutus on riippuvainen harjoitusliikkeistä ja niiden intensiteetistä, niin hermoston kuin myös lihaskudoksen tasolla. Jos harjoitteiden kuormittavuus on vain 30 prosenttia kaularangan lihasten maksimivoimasta, ei merkittävää voimanlisäystä tapahdu.

Harjoituksen kuormituksen tulee olla selvästi suurempi, jotta lihakseen saadaan aikaan myös rakenteellisia muutoksia. Kun harjoittelun intensiteetti on 80 prosenttia isometrisestä maksimivoimasta, on kroonisen niskakipupotilaan voimatason osoitettu nousevan jo yli terveiden verrokkien keskitason vuoden seurannassa.

Kuinka usein pitää harjoitella?

Niskalihasten voimantuotto paranee kaksi kertaa viikossa harjoittelevilla kipupotilailla enemmän kuin kerran viikossa harjoittelevilla. Paras vaikutus havaittiin kuitenkin potilailla, jotka harjoittelivat kolme kertaa viikossa.

Millaisia tukihoitoja on olemassa?

Nukkuma-asento voi provosoida niskakipuoireita. Niskatyyny yhdessä spesifisen niskaharjoittelun kanssa saattaa helpottaa kipuoireita merkitsevästi.

Akupunktio, hieronta sekä mobilisaatio- ja manipulaatiohoidot saattavat itsenäisenä hoitona hetkellisesti helpottaa kipuoireita ja koettua lihasjännitystä. Manuaalinen terapia näyttää hyödylliseltä myös tulehduskipulääkkeisiin verrattuna.

Toisaalta tehokkaan lihasharjoittelun vaikutus on kiistaton, eikä manipulaatiohoito tuo nykytutkimusten mukaan kuntoutumiseen merkitsevää lisähyötyä. Manuaalisia hoitoja voidaankin suositella tukemaan harjoittelun etenemistä silloin, kun potilas ei kipujen takia kykene kuormittavaan lihasharjoitteluun.

Voivatko kaikki niskakivusta kärsivät aloittaa kuormittavan harjoittelun?

Niskan alueen kuormittavaa harjoittelua ei suositella akuutin niskakivun hoidoksi eikä heti vamman jälkeiseen kuntoutukseen. Lisäksi esimerkiksi nivelreumapotilaasta on hyvä ottaa kaularangan taivutuskuvat rutiininomaisesti ennen kuormittavan harjoittelun aloittamista.

Kaularangan spondyloartroosissa voi fasettinivelissä esiintyä ohimenevä tulehdusvaihe, turvotusta ja kipua, aivan kuten muidenkin nivelten nivelrikossa. Isometrisiä harjoituksia voi tällöin tehdä, mutta dynaamisen harjoittelun aiheuttama liike nivelessä voi lisätä oireita.

Välilevyn akuutin repeämän ja tyrän seurauksena kaularangan kuormituksen sieto on heikentynyt. Tilanne rauhoittuu tavallisesti parin kuukauden kuluessa, jolloin spesifinen niskalihasten harjoittelu voidaan maltillisesti aloittaa.

Tarvitseeko kroonisista niskakivuista kärsivä aina lääkäriä?

Kustannusvaikuttavaa terveydenhuoltoa tavoiteltaessa on uskallettava kriittisesti pohtia, onko lääkäri tärkeä hoitohenkilö niskakipupotilaalle, jolla ei ole tulehdusoireita eikä edeltävää traumaa.

Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä on perusterveydenhuollossa otettu käytännöksi potilaan ohjaaminen epäspesifisen niskakivun oireissa fysioterapeutin suoravastaanotolle. Lääkärien luopumista portinvartijan roolista ei ole koettu ongelmaksi, sillä aikaa vapautuu muihin tehtäviin.

Uudella käytännöllä pyritään nopeuttamaan potilaiden hoitoonpääsyä ja parantamaan toiminnan tehokkuutta vähentämällä tarpeettomia lääkärissäkäyntejä lähetteen saamiseksi fysioterapiaan, radiologisia tutkimuksia ja erikoislääkärin konsultaatioita. Lääkärin vastaanottoa tarvitaan harvoin myöskään lääkityksen takia, sillä peruskipulääkkeitä saa ilman reseptiä.

Lue myös:

Selkäkipu: Milloin pitää mennä lääkäriin?

Kirjoittaneet:

Jari Ylinen
LT, dosentti, ylilääkäri
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
Riku Nikander
TtT, professori, fysioterapeutti
Jyväskylän yliopisto, 
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia 

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi