Synnytyspelon hoito

Synnytyspelon hoito Kuva 1 / 1

Vaikeasta synnytyspelosta kärsii 6–10 prosenttia raskaana olevista naisista. Ensisynnyttäjien pelot ja jännittäminen liittyvät paljolti kipuun ja siihen, että ei etukäteen tiedä, miltä synnytyskipu ja supistukset sekä ponnistaminen tuntuvat. Myös repeämisen pelko on ensisynnyttäjillä tavallista.

Uudelleensynnyttäjien pelot liittyvät useimmiten aiempiin huonoihin kokemuksiin ja niiden mahdolliseen toistumiseen. Synnytyksen kontrolloimattomuus ja se, että ei ehkä kykene hallitsemaan itseään ja synnytyksen kulkua, voi olla ahdistava.

Kuolemaa pelätään myös: tuleva äiti voi pelätä sekä oman että lapsensa hengen puolesta. Synnytyspelon riskiä lisäävät aiemmat psyykkiset ongelmat ja traumaattiset sairaalakokemukset.

Synnytyspelosta kertomiseen liittyy häpeää ja syyllisyyttä sekä surua siitä, että ei pysty nauttimaan raskaudesta ja lapsen saamisesta. Jokaisella on kuitenkin lupa tuoda esille myös negatiiviset tunteensa ja saada keskustella tulevan synnytyksensä hoidosta. Jos synnytyspelkoa ei hoideta, keisarileikkaukset ja komplikaatiot lisääntyvät.

Synnytyspelon tunnistaminen neuvolassa

Suurin osa äideistä kertoo ainakin jännittävänsä synnytystä jonkin verran, joten jo alkuraskaudessa on tärkeää löytää ne äidit, jotka kärsivät varsinaisesta synnytyspelosta. Hoitamaton synnytyspelko varjostaa koko raskautta ja voi luoda huonot lähtökohdat koko tulevalle perhe-elämälle. On tärkeää, että tuleva äiti tulee kuulluksi neuvolassa ja kokee, että hänen huoliinsa suhtaudutaan vakavasti.

Ensisynnyttäjät pelkäävät usein synnytyksen lisäksi koko uutta elämänvaihetta. Tulevaan äitiyteen saattaa liittyä elämäntilannetta, parisuhdetta tai perheen taloutta koskevia huolia. Myös oma alkava vanhemmuus voi tuntua haastavalta.

Neuvolan tärkeä tehtävä on tässä tilanteessa asiallisen tiedon kertominen. Tulevan äidin on tärkeää ymmärtää, että kaikilla synnytyksen vaiheilla on merkityksensä sekä äidin että vauvan kannalta.

Lievätkin mielenterveyden ongelmat lisäävät synnytyspelon riskiä. Samoin tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten taipumus täydellisyyden tavoitteluun, luovat suorituspaineita suhteessa raskauteen, synnytykseen ja tulevaan vanhemmuuteen. Näiden asioiden huolellinen kartoittaminen on neuvolan tehtävä.

Viimeistään keskiraskauden laajassa terveystarkastuksessa, johon kutsutaan myös puoliso ja jossa tarkastellaan monipuolisesti koko perheen hyvinvointia, tulee mahdollinen synnytyspelko ottaa puheeksi.

Luottamuspulaa ja turvattomuutta

Synnytyspelkopotilas kärsii luottamuspulasta: hänen on vaikeaa luottaa joko itseensä tai hoitohenkilökuntaan. Siksi potilaan luottamusta hoitoa antavaan tahoon, hoitohenkilökuntaan ja potilaaseen itseensä tulisi vahvistaa.

Turvallisuuden tunne on edellytys sille, että aivot voivat vastaanottaa ja käsitellä tietoa ja tunteita. Pelkäävä potilas kokee stressiä, hän on yli- tai alivireystilassa ja hänen on hankalaa tai jopa mahdotonta ilmaista itseään vapaasti tai omaksua tietoa synnytyksestä.

Neuvolatyöntekijän rauhallisuus, ilmaisun selkeys ja ystävällinen, kuunteleva ote, katsekontakti, riittävä aika ja vastaanottotilanteen häiriöttömyys lisäävät turvallisuuden tunnetta. Samoin kaikki tieto, joka vähentää synnytystä pelkäävän potilaan erilaisuuden ja häpeän tunteita ja siten normalisoi pelkoa, on tärkeää.

Kontrollin menetyksen pelko on yleistä. Synnytystä ei voi ennalta suunnitella, mutta synnyttäjät haluavat osallistua synnytykseen ja raskauteen liittyvien päätösten tekoon. Synnytykseen liittyvä kontrollin tunne ja usko itsensä johtamisesta syntyy, kun hoitoa antavat tahot ovat potilaan mielestä luotettavia ja osaavia sekä kunnioittavat ja huolehtivat potilaan itsemääräämisoikeudesta.

Perhevalmennus osana synnytyspelon hoitoa

Kaikille ensimmäistä lastaan odottaville perheille tarjotaan mahdollisuutta osallistua neuvolan järjestämään perhevalmennukseen. Synnytyspelosta kärsivät äidit saavat vertaistukea huomatessaan, että synnytystä voi odottaa myös innokkaana.

Lääketieteellisiin ja sosiaalisiin riskiryhmiin kuuluvien äitien osallistumisella perhevalmennukseen on osoitettu olevan terveysvaikutuksia. Perhevalmennus sisältää tapaamisia raskauden aikana ja tutustumiskäynnin synnytyssairaalaan sekä tapaamisen synnytyksen jälkeen. Synnytysvideon katselu ja siitä nousseista kysymyksistä keskustelu on koettu hyödylliseksi. Esimerkiksi synnytyskivun hoitomenetelmät tai monet lääketieteelliset termit ovat olleet osallistujille vieraita.

Isät ovat saaneet keskustella omasta roolistaan omassa ryhmässään. Samassa elämäntilanteessa olevista pareista löytyy vertaistukea. Valmennukseen pyritään myös aina kutsumaan perhe, jossa on vastasyntynyt vauva, kertomaan tuoreesta synnytyskokemuksesta.

Huono olo voi kertoa pelosta

Neuvolalääkäri tapaa potilaitaan sekä rutiinikäynneillä että akuuteissa tilanteissa, kuten potilaan tullessa sairauslomatarpeen arvioon ennenaikaisten supistusten, väsymyksen, selkävaivojen tai muiden raskaudenaikaisten vaivojen vuoksi.

Tuolloin on hyvä muistaa, että osalla naisista synnytyspelko ilmenee vahvimmin juuri fyysisinä vaivoina ja ahdistuneisuutena, kärsimättömyytenä, väsymyksenä ja unettomuutena.

Potilaan itsensäkin voi olla vaikea yhdistää huonoa vointiaan ja vaivojaan synnytykseen liittyvään pelkoon. Asian kysyminen suoraan voi helpottaa vointia ja auttaa ymmärtämään oireiden taustaa sekä motivoida siten työstämään asiaa.

Synnytyspelko ja keisarinleikkaus

Jokaisen raskaana olevan tulee halutessaan saada keskustella myös keisarileikkauksesta. Hyvä käytäntö on kertoa aluksi, että ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen ja että päätöstä synnytystavasta ei tehdä ensimmäisellä tapaamisella synnytyspelkopoliklinikalla.

Vain todella harva sairaus tai tehty leikkaus on ehdoton aihe suunnitellulle keisarileikkaukselle. Esimerkiksi vuonna 2005 vain neljä prosenttia suunnitelluista keisarileikkauksista tehtiin äidin sairauden vuoksi.

Neuvolalääkäri on ensisijainen taho oikaisemaan väärinkäsitykset, jotka liittyvät esimerkiksi selkäongelmiin tai likinäköisyyteen. Tällaiset tilat eivät, kuten ei myöskään kuuluminen ”vain keisarileikkauksella synnyttäneiden sukuun”, ole aiheita suunniteltuun keisarileikkaukseen, vaan ainoastaan huolelliseen loppuraskauden kliiniseen arvioon.

Synnytyspelkoisen uudelleensynnyttäjän kohtaamisessa on tärkeää, että potilas saa keskeytyksettä kertoa oman näkemyksensä edellisestä synnytyksestä. Sen jälkeen asiantuntija voi arvioida, millaiset edellytykset alatiesynnytyksen onnistumiselle on tällä kerralla, jos edellinen synnytys on päätynyt keisarileikkaukseen.

Tämä auttaa synnyttäjää sietämään epävarmuutta ja hän uskaltautuu uuteen alatiesynnytykseen herkemmin. Esimerkiksi HUS:n vuoden 2011 yli 18 000 synnyttäjästä 82 prosenttia kerran keisarileikkauksella synnyttäneistä synnytti seuraavan lapsensa alateitse, jos synnytys käynnistyi itsestään, ja 66 prosenttia jos synnytys käynnistettiin.

Valikoitumattomassa aineistossa 7–10 prosenttia raskaana olevista vastasi toivovansa keisarileikkausta synnytystavaksi. Ensisynnyttäjillä synnytyspelko oli ainoa merkittävä syy toivoa keisarileikkausta.

Koko aineistossa merkittävimmät keisarileikkaustoiveen taustatekijät olivat synnytyspelko, aiempi keisarileikkaus ja aiempi huono synnytyskokemus. Vuonna 2005 kaikista Suomessa syntyneistä lapsista 1,1 prosenttia syntyi äidin synnytyspelon vuoksi keisarileikkauksella.

Synnytyspelkopoliklinikan tehtävät

Jos neuvolasta saatu tieto ja tuki sekä keskusteluapu eivät tunnu riittäviltä synnytyspelon lievittämiseksi, potilas voidaan lähettää synnytyssairaalan synnytyspelkopoliklinikalle.

Potilas ohjataan joko lääkärin tai kätilön vastaanotolle. Jos pelko kohdistuu edelliseen synnytyskokemukseen tai huoleen omasta jaksamisesta sekä kipuun ja kivunlievitykseen, kätilön antama neuvonta on ensisijaista.

Synnytyspelkoa voidaan hoitaa myös ryhmämuotoisesti. Sen etuja ovat vertaistuki ja mahdollisuus yhtä aikaa hoitaa useampaa potilasta, mikä on taloudellista. Ryhmässä tulee esiin synnyttäjien elämäntilanteiden ja tunteiden monimuotoisuus, joka laajentaa osallistujien käsityksiä ja ajatuksia mahdollisista vaihtoehtoisista tavoista lähestyä synnytyspelkoa.

Vertaistuki ja asioiden keskinäinen jakaminen vähentävät erilaisuuden ja häpeän tunteita, joita pelkoon liittyy. Ryhmä itsessään kannattelee jäseniään emotionaalisesti ja ryhmätilanteessa ujompi tai varautuneempi äiti voi saada apua kuullessaan avoimemman äidin käsittelevän pelkoaan.

Synnytyksen jälkeen

Vauvan synnyttyä perheelle annetaan tilaisuus käydä läpi synnytyskokemusta, mutta ajatuksia suunnataan hiljalleen jo tulevaisuuteen. Neuvolalääkärin jälkitarkastuksessa on kiinnitettävä huomiota luotettavaan perhesuunnitteluun ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen sekä mahdolliseen traumatisoitumiseen synnytyksen jälkeen. Traumatisoitumisen taustalla on usein vahva oman tai lapsen kuoleman pelko synnytyksen aikana.

Kolmanneksella synnyttäjistä on trauman oireita kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen, mutta traumaperäisen stressihäiriön diagnostiset kriteerit täyttyvät tuolloin 2–6 prosentilla ja kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen 1–2 prosentilla. Neuvolan tulee huolehtia näiden potilaiden ohjaamisesta psykiatriseen jatkohoitoon.

Neuvolan perustehtävä on tukea perheitä mahdollisimman hyvään vanhemmuuteen. Lapsen terve kehitys pohjaa raskauden aikana käynnistyvään varhaiseen vuorovaikutukseen. Sen perustana on rakastava, läsnä oleva vanhemmuus. Synnytyspelon hoito ja sen käsittely on raskaana olevalle toisaalta hyvin kuormittavaa, mutta se voi samaan aikaan olla mahdollisuus käsitellä vanhemmuuteen ja omiin toimintatapoihin liittyviä olennaisia kysymyksiä.

Hyvin hoidettu synnytyspelko ja siitä seurannut hyvä, mahdollisesti jopa eheyttävä synnytyskokemus, jossa äiti on kokenut tulevansa omien toiveidensa kanssa kuulluksi, antaa hyvät edellytykset lähteä rakentamaan varhaista vanhemmuutta. Hyvin hoidettu synnytyspelko lisää perheiden onnistumisen kokemuksia myös vanhemmuudessa ja vähentää lisäkustannuksia seuraavassa raskaudessa.

Artikkeli julkaistiin Lääkärilehdessä 24.4.2014 ja on luettavissa kokonaisuudessaan liitteessä.

Katso myös:
Kysy kätilöltä
Synnytyspelkovastaanotot
Nyyttiryhmä synnytyspelosta kärsiville ensisynnyttäjille
Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lomake

Kirjoittaneet:
Terhi Saisto, synnytysten, naistentautien ja perinatologian erikoislääkäri, synnytys- ja naistentautiopin dosentti HYKS, naistentaudit ja synnytykset, Jorvin sairaala
Petra Lindbohm, terveydenhoitaja Vantaan kaupunki
Pernilla Stenbäck, kätilö, TtM, kätilötyön lehtori Arcada AMK HYKS, naistentaudit ja synnytykset, Naistenklinikka
Riikka Toivanen, psykologi, psykoterapeutti Psykoterapiapalvelu Tunnetila

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi