Terveyskioskikokeilut – jotain uutta, jotain vanhaa

Terveyskioskikokeilut  – jotain uutta, jotain vanhaa Kuva 1 / 1

Terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta koskevissa keskusteluissa on korostettu asiakaslähtöisiä ja ennaltaehkäiseviä palveluja, hoitoon pääsyn helpottamista sekä kustannusten hillintää. Sitran osittain rahoittamalla terveys­kioskikokeilulla pyrittiin parantamaan perusterveydenhuollon saatavuutta, tavoitettavuutta ja kustannustehokkuutta (www.sitra.fi/terveyskioski). Hanke pohjautuu yhdysvaltalaiseen konseptiin, jossa hoitajatasoinen vastaanotto toimii arkisessa asiointiympäristössä, kuten ostoskeskuksessa.

Hoitajien toteuttama ennaltaehkäisevä työ ei kuitenkaan ole uusi toimintamalli Suomessa. Kunnalliset terveyssisaret ovat antaneet terveysneuvontaa kotikäynneillä jo 1920-luvulta lähtien. Kansanterveyslain voimaantulon (1972) jälkeen terveydenhoitajat ovat jatkaneet itsenäisen työn perinnettä neuvoloissa sekä pitkä­aikaissairauksien ehkäisyyn ja hoitoon liittyvissä tehtävissä.

Terveyskioskimallissa olennaista ovat pitkät aukioloajat, keskeinen sijainti, asiointi ilman ajanvarausta ja rajatut palvelut. Kioskeissa hoidetaan yleisimpiä infektiosairauksia, tehdään pieniä hoitotoimenpiteitä sekä annetaan rokotuksia ja terveysneuvontaa. Ongelmat terveyspalvelujen saatavuudessa ja niiden korkeat kustannukset ovat olleet niin meillä kuin muualla terveyskioskien perustamisen lähtökohtana. Suomessa tavoitteena oli kustannusten kasvun hillintä, sairauksien ennaltaehkäisy, riskiryh­mien tavoittaminen ja asiakastyytyväisyyden lisääminen.

Tässä artikkelissa hahmotetaan, mikä ter­veyskioskin rooli voisi olla osana suomalaista perusterveydenhuoltoa. Tutkimuksessa vertailtiin kauppakeskuksiin sijoitettuja terveyskioskeja Ylöjärvellä ja Lahdessa. Ylöjärvi on hyvinvoiva Tampereen kehyskunta, jossa sairastavuus on vähäistä ja sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset pienet. Lahti on vanha teollisuuskaupunki, jossa on paljon työttömyyttä sekä sosiaalisia ongelmia, lääkäripulaa ja epätarkoituksenmukaista päivystyspalvelujen käyttöä.

Terveyskioskien toiminta muotoiltiin paikallisten tarpeiden mukaan. Ylöjärvellä tavoitteena oli terveyskeskuskäyntien vähentäminen siirtämällä hoitajapalveluja terveysasemilta kioskiin. Palvelut painottuivat terveysmittauksiin, pieniin hoitotoimiin (esim. korvahuuhtelut, haavat) ja rokotuksiin. Lahdessa tavoitteena oli ongelmien varhainen ehkäisy ja patoutuneen kysynnän purkaminen. Palvelut keskittyivät ter­veys-, ruokavalio- ja liikuntaneuvontaan sekä aktiiviseen teematoimintaan, jolla motivoitiin ihmisiä huolehtimaan terveydestään.

Molemmat kioskit palvelivat ilman ajan­varausta, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Palvelu oli ilmaista asiakkaan kotikunnasta riippumatta. Terveyskioskeissa työskenteli sairaanhoitajia, terveydenhoitajia ja fysioterapeutteja.

Käyntimäärät ja käyttäjäprofiili

Käyntitavoitteeksi asetettiin Ylöjärvellä 6 000 ja Lahdessa 9 000 käyntiä vuodessa. Ensimmäisenä toimintavuonna Ylöjärvellä oli 7 480 (päiväkeskiarvo 27) ja Lahdessa 12 439 (päiväkeski­arvo 37) käyntiä. THL:n mukaan perusterveydenhuollon avohoitokäynnit (muilla kuin lääkäreillä) kasvoivat molemmissa kunnissa jakson aikana.

Kioskia käyttivät eniten yli 60-vuotiaat, alle 30-vuotiaita oli vain 7 %. Naiset käyttivät kioskin palveluita miehiä enemmän. Ylöjärvellä miesten osuus oli huomattavasti suurempi kuin Lahdessa, ja neljäsosa kävijöistä oli vieraspaikkakuntalaisia.

Asiakaskyselyjen mukaan enemmistö asiakkaista oli eläkeläisiä ja suorittanut enintään ammatillisen koulutuksen. Työttömien osuus oli Lahdessa 10 %, Ylöjärvellä 2 %. Terveyskioskissa asioivat käyttivät myös terveyskeskuksen palveluja. Suurella osalla yli kolme kertaa viimeisen vuoden aikana kioskissa asioineilla oli myös terveyskeskuskäyntejä enemmän kuin kolme.

Terveyskioskiin tehtiin toistuvia käyntejä. Lahdessa 18 % ja Ylöjärvellä 19 % kaikista käynneistä olivat tehneet henkilöt, jotka olivat asioineet kioskissa yli 10 kertaa. Potilastietojärjestelmän mukaan nämä kioskipalvelujen suurkäyttäjät tekivät Lahdessa yhteensä 4 052 ja Ylöjärvellä 1 196 käyntiä kahden vuoden aikana.

Koko asiakaskunnan yleisimmät käyntisyyt liittyivät sairauksien ehkäisyyn ja terveydentilan arviointiin.

Molemmissa kioskeissa työntekijät kutsuivat asiakkaita uusintakäynneille esim. korkeiden verenpaine-, verensokeri- tai kolesteroliarvojen takia. Uudet löydökset koskivat kohonnutta verenpainetta, diabetesta ja sydänsairauksia, joiden määristä ei merkintöjen perusteella kuitenkaan voida antaa tarkkoja lukuja.

Pohdinta

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella terveyskioskikokeilu oli kaivattu avaus perusterveydenhuollon kehittämiseksi ja osoitus siitä, että toimintatapoja on tarpeen uudistaa. Terveyskioskin kaltaiselle ennaltaehkäisevälle palvelumuodolle on kysyntää. Asiakkaat olivat tyytyväisiä palveluun ja käyntitavoitteet ylittyivät molemmissa tutkimukseen osallistuneessa kioskissa.

Kioskit toimivat muita hoitajavastaanottoja vähäisemmin kustannuksin ja saattoivat säästää osan lääkärikäynneistä. Kuntatalouden hallinnan näkökulmasta kioskien merkitys riippuu kuitenkin muun palvelukysynnän ohjautumisesta ja terveyspalvelujen käytön rakenteesta.

Terveyskioskien toiminnassa oli eroja. Ylöjärvellä kioskiin ohjattiin terveysasemilta potilaita pieniä toimenpiteitä varten. Lahdessa haluttiin helpottaa palveluihin pääsyä, ja osa avohoitokäyntien lisääntymisestä saattoi selittyä patoutuneella kysynnällä. Ylöjärvellä ulkopaikkakuntalaisten suurehko osuus vaikeuttaa palvelujen resursointia ja kustannusten kohdistamista.

Kioskit onnistuivat tavoittamaan melko pienin resurssein suuren määrän asiakkaita. Jää kuitenkin epäselväksi, kohdistuiko kysyntä ­väestön tarpeen mukaan oikealla tavalla. Asiakkaat olivat pääosin eläkeläisiä ja monet heistä käyttivät runsaasti myös terveyskeskuksen palveluja. Kävijöiden koulutustaso oli matala. Lahdessa työttömien osuus (10 %) asiakkaista heijasti kaupungin korkeaa työttömyysastetta (13 %). Terveyden edistämisen kannalta on myönteistä, että kioski tavoitti riskiryhmiin kuuluvaa väestöä, sillä sosioekonomisella asemalla on yhteys elintapoihin, hyvinvointiin ja palvelujen käyttöön.

Kansanterveyden näkökulmasta on huomionarvoista, että Ylöjärvellä lähes puolet kävijöistä oli miehiä eli kioski tavoitti miehet muita terveyspalveluja paremmin. Sairauksien varhaisen toteamisen kannalta tämä on merkittävää, sillä monet miesten terveysongelmista liittyvät elämäntapoihin. Molemmissa kioskeissa kirjattiin uusia löydöksiä, joten kioskin matala kynnys ja ennaltaehkäisevä työtapa saattavat edistää ter­veysongelmien varhaista toteamista.

Asiakasprofiili poikkesi kansainvälisistä tutkimuksista, joiden mukaan terveyskioskia käyttivät eniten nuoret sekä työikäiset. Suomessakin arveltiin kokeilun alussa kioskin tavoittavan kauppakeskuksessa lapsiperheitä. Maamme kattava työterveyshuolto ja neuvolapalvelut selittänevät kävijäprofiilin eroja ulkomaisiin tutkimuksiin verrattuna. Toisaalta kohdennetun markkinoinnin ansiosta Lahden syksyllä 2011 avatussa kioskissa (ei mukana arvioinnissa) ­kävi lapsiperheitä, ja kävijöiden keski-ikä oli 36 vuotta, kun muissa kioskeissa se oli noin 60 vuotta.

Perusterveydenhuollolta odotetaan nopeaa hoitoon pääsyä ja hoidon jatkuvuutta. Nämä tavoitteet näyttävät toteutuvan terveyskioskissa, ja selittänevät asiakkaiden tyytyväisyyttä. Madalletun palvelukynnyksen ansiosta kioskista voi kysyä apua pieniinkin huoliin ilman erillistä ajanvarausta. Tutkimusjaksolla kioskeissa työskentelivät niihin erikseen nimetyt hoitajat ja heidän vaihtuvuutensa oli tavanomaista vähäisempää. Asiakastyytyväisyyteen on saattanut vaikuttaa myös henkilökunnan motivaatio ja innostus uuteen työhön.

Terveyskioskien pienet yksikkökustannukset kuvaavat kioskissa tehtävien toimenpiteiden edullisuutta, mutta verrattaessa kustannuksia terveysasemiin on huomioitava kioskien suppea palveluvalikoima, ajanvarauskäytännön puuttuminen, käyntien luonne ja asiakaskunta. Välittömät kustannukset eivät kerro sitä, millaisia vaikutuksia kioskin asiakkaiden tekemillä valinnoilla on kunnan muiden terveyspalvelujen käyttöön. Kokonaiskustannuksiin vaikuttavat olennaisesti välilliset kustannukset eli se, miten kunnan terveydenhuoltojärjestelmää hallinnoidaan.

Molemmissa kunnissa terveyskioskitoimintaa jatkettiin kokeilun jälkeen. Ylöjärven kioski integroitui hyvin osaksi kunnan terveyspalveluja, sillä kioskiin suunnattiin osa terveysasemien kysynnästä. Lahden kioskin tärkeä rooli oli terveysneuvonta ja sektorirajat ylittävä teematoiminta.

Terveyskioskin matalan kynnyksen malli muistuttaa aiempien vuosikymmenien terveyssisar-, kunnanlääkäri- tai terveysbussitoimintaa. Parhaimmillaan terveyskioski voi tukea avohoidon palveluja mahdollistamalla hoidontarpeen arvioinnin ja koordinoinnin. Yksilötason terveysneuvonta ja väestötason terveysvalistus puolustavat terveyskioskin roolia perusterveydenhuollossa.

Anna-Aurora Kork
HM, tutkija
Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu

Elise Kosunen
LT, yleislääketieteen professori
Tampereen yliopisto, 
lääketieteen yksikkö

Arja Rimpelä
LT, kansanterveystieteen professori
Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö
TAYS, nuorisopsykiatrian vastuualue

Jarmo Vakkuri
HT, kunnallistalouden professori
Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu

Julkaistu Lääkärilehdessä 21/13.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi