HUS:ssa nykyään 47 % keuhkopoliklinikkaan tehdyistä lähetteistä koskee uniapneaa. Käytännössä CPAP-hoidon aloittaminen tapahtuu sairaalassa. Se kuormittaa erikoissairaanhoitoa ja maksaa paljon rahaa.
Espanjalaisessa monikeskustutkimuksessa verrattiin 302 potilaan uniapnean hoitoa perusterveydenhuollossa ja sairaalan uniyksikössä. Ensisijainen tulosmuuttuja olivat ESS-pisteet eli nukahtamistaipumus. Hoidon kesto oli 6 kuukautta. Kyseessä oli vertailukelpoisuustutkimus (non-inferiority) (ESS-pisteiden ero korkeintaan 2 pistettä). Apnea-hypopneaindeksi (AHI) oli keskimäärin 21–23 ja painoindeksi noin 30 kg/m2 kummassakin ryhmässä.
Puolen vuoden hoidon jälkeen perusterveydenhuollon ryhmässä ESS oli laskenut 10,1 pisteestä 7,6 pisteeseen ja uniyksikön ryhmässä 8,85 pisteestä 5,73 pisteeseen. Ryhmien välillä ei todettu merkitsevää eroa. Eroja ei myöskään ollut laitteen käytössä (5,3 tuntia kummassakin ryhmässä) eikä elämänlaadussa. Sen sijaan diastolisen verenpaineen hoiti paremmin perusterveydenhuolto, luonnollisesti. Rahaa paloi perusterveydenhuollon ryhmässä paljon vähemmän: säästöä syntyi 558,14 euroa verrattuna kalliiseen uniyksikköhoitoon.
Tutkimus osoitti, että perusterveydenhuolto pystyy hoitamaan uniapneaa. Uniapnean hoidon osaaminen ei tietenkään synny tyhjästä, vaan kaikkiin tutkimuskeskuksiin annettiin 6 tunnin koulutus sekä lääkärille että hoitajalle. Käytännön voi tuoda Suomeenkin, mutta mielestäni CPAP-hoidon aloituksia täytyy tehdä riittävä määrä vuodessa, joten todennäköisesti toiminta ja säästöt onnistuvat suurempien kaupunkien perusterveydenhuollossa.
