Ympäristömykobakteerien aiheuttamat keuhkoinfektiot ovat lisääntyneet

Mykobakteeridiagnostiikka kaipaa täsmentämistä.

Ympäristömykobakteeri-infektio on työikäisten ja iäkkäämmän väestön keuhkosairaus, joka heikentää elämänlaatua ja lisää kuolemanriskiä. Ihmiset altistuvat ei-tuberkuloottisille ympäristömykobakteereille päivittäin ja toistuvasti, mutta vain pieni osa altistuneista sairastuu, kirjoittaa ylilääkäri Hannele Kotilainen Lääkärilehdessä (32/2019).

Ympäristömykobakteereita esiintyy luonnossa happaman kosteassa suomaaperässä, makeissa vesissä ja sade- sekä vesijohtovesissä. Tartunta saadaan hengitettäessä infektoituneita vesiaerosolipisaroita, pienten traumojen ja ihonaarmujen välityksellä tai ruoansulatuskanavan kautta.

Keuhkoinfektioiden osuus ympäristömykobakteeri-infektioista on 80 prosenttia, ja niiden esiintyvyys on kasvanut viime vuosikymmeninä. Tuberkuloosirokotusten rajaaminen riskiryhmiin on lisännyt ympäristömykobakteerien aiheuttamia lasten imusolmuketulehduksia esimerkiksi Ranskassa. Kudostuhoa aiheuttavaa toksiinia, mykolaktonia, erittävä Mycobacterium ulcerans on tropiikissa esiintyvä ympäristömykobakteeri, jonka aiheuttamia haavoja on löydetty muun muassa reppu- ja turistimatkailijoilta.

Sairastuneen kotoa tulisi tunnistaa altistava lähde, kuten suihkuvesi. Käyttöveden kontaminoituminen sairaaloissa ja hoitolaitoksissa on aiheuttanut vaikeasti hoidettavia epidemioita.

Ennusteeseen vaikuttavat jatkuva ja runsas altistuminen bakteereille asuinympäristössä, ympäristömykobakteerilaji, potilaaseen liittyvät riskitekijät ja lääkehoidosta saatava hyöty.

Diagnostisia kriteerejä tulisi täsmentää erottamalla Mycobacterium avium (MAC) -ryhmän ja muiden ympäristömykobakteerien aiheuttamat keuhkoinfektiot, koska taudin kulku ja kuolleisuusriski ovat erilaiset. Lääkehoidon aloittamiskriteerit tulisi ohjeistaa riskiryhmät huomioon ottaen. Lääkehoidon vaikutuksesta ennusteeseen tarvittaisiin lisätutkimuksia.

Lähde: Kotilainen H. Ympäristömykobakteerit infektion aiheuttajina aikuisilla. Suom Lääkäril 2019;74:1664–9.

Kirjoittaja
Marianne Jansson
toimittaja

Kuva
Adobe/AOP

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 7.8.2019.