Dramaattinen preesens

Dramaattinen preesens Kuva 1 / 1

Luin Helsingin Sanomista kiinnostavan jutun filosofian maisteri Jenni Viinikasta, joka valmistelee väitöskirjaa kuolintodistusten kieliasusta. Hänen mielestään näiden tekstien erityspiirteitä ovat ”lääketieteen termien käyttö ja verbitön kerronta. Toisaalta aikamuoto voi muuttua kesken kertomuksen. Terveydentilan käänteessä lääkäri voi siirtyä menneestä aikamuodosta käyttämään ns. dramaattista preesensiä”. Kuulostaa mielenkiintoiselta, en tosin tiedä mikä tekee preesensistä dramaattisen.

Työskentelin vuoden verran Reumasäätiön sairaalassa. Sairaalan johto oli huolissaan sairauskertomustekstien tasosta ja sai oivan idean: lääkäreitä olisi koulutettava luomaan parempia tekstejä. Toivottomaan tehtävään oli palkattu äidinkielen opettaja. Hän ei ollut tyytyväinen röntgenlähetteisiimme. Hänen mielestään lähetteen kuuluisi sisältää kuka pyytää, keneltä, missä ja mitä. Ei siis, kuten keuhkoklinikassa oli tapana tehdä: ”A.B. P.K. THX” (= Asthma Bronchiale. Pyydetään kohteliaimmin Thorax). Vaan jotensakin tähän tapaan ”Potilas sairastaa astmaa. Minä pyydän kohteliaimmin, että röntgenhoitaja nappaisi röntgenissämme potilaan keuhkoista röntgenkuvan. Anon vielä, että jos vain suinkin joutaisi, röntgenlääkäri katsoisi tuon kuvan ja kertoisi, mitä hän siinä näkee. Voisiko sihteeri kenties ystävällisesti kirjoittaa lausunnon kuvasta. Vastaustanne kiihkeästi odottaen, lääkäri XX”.

Meidän ei tarvitse olla kirjailijoita, eikä tekstimme ole kaunokirjallisuutta, kunhan se olisi edes ymmärrettävää. Suoraan sanoen en enää tajua paljoakaan silmälääkärien tai kardiologien tuotoksista niissä viljeltyjen salaperäisten lyhenteiden vuoksi. Eteeni voisi yhtä hyvin pistää sivun verran kiinalaisia kirjoitusmerkkejä.

Sanelujen kukkasia on kerätty kirjaksi nimeltään ”Parantunut hoidosta huolimatta”. Kaikki meistä ovat noihin kukkasiin törmänneet. ­Nivelreuman hoidon kulmakivi on pieniannoksinen metotreksaatti. Potilaspapereihin määräämäni lääke oli vääntynyt muotoon nelivetotreksaatti, joka kuulostakin huomattavasti tehokkaammalta rohdolta kuin metotreksaatti.

Mieltäni ilahdutti kollegan teksti, jossa kerrottiin potilaasta seuraavaa: ”Käynyt kalassa ja saanut komean kuhan”. Samaisen kollegan tekstistä löytyi myös: ”Kerännyt kaksi sangollista karpaloita”. Mikä kertookaan potilaan toiminta­kyvystä enemmän kuin suolla karpaloiden perässä rämpiminen? Eräs kollega tutustui omiin papereihinsa, joista löytyi luonnehdinta ”Terve vauva, hikiset jalat”. Hikiset jalat omaavasta poikavauvasta tuli vartuttuaan taitava lääkäri.

Kun potilailta kysyy heidän lääkitystään, niin he vastaavat ”Näkyyhän se sieltä koneelta!”. Vaan kun ei näy. Uneksin ajasta, jolloin sairauskertomustekstit ovat selkeitä, teksti on jaettu kappaleisiin ja se on pituudeltaan sellainen, että minäkin jaksan sen lukea. Ennen kaikkea haaveilen työskenteleväni utopiassa, jossa kaikki käyttävät samaa sujuvasti toimivaa potilastietojärjestelmää ja minä oikeasti näen sieltä koneelta mitä lääkettä terveyskeskuslääkäri on potilaalle määrännyt.

Heidi Mäkinen
Kirjoittaja on LT ja reumatologi.

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 46/2012.

Oletko jo lukenut nämä?