Jotkut pahoittavat mielensä, kun saattohoidon kehittämisen yhteydessä puhutaan eutanasiasta. Mitä tekemistä niillä on toistensa kanssa? Onko kuolevien hyvän hoidon tarkoitus ehkäistä eutanasiatoiveita? Voidaanko kärsimys aina poistaa niin tehokkaasti, ettei kuolinhalua synny? Eutanasian merkitys riippuu näkökulmasta.
Hollantilainen lääkäri ja eetikko Gerrit Kimsma sanoi, että eutanasia on hyvä asia potilaalle, mutta taakka lääkärille. Potilaan ja lääkärin tulisikin päästä yhteisymmärrykseen siitä, onko kuolema paras ratkaisu tilanteessa jossa potilas sitä toivoo. Parhaiten siihen päästään Kimsman mukaan lähestymistavalla, jota hän kutsuu nimellä medical friendship.
Kysymys ei ole lääkärin ja potilaan ystävyydestä, vaan tilanteen syvemmästä ymmärtämisestä. Siis hyvästä potilas-lääkärisuhteesta. Jotta minä voisin ymmärtää, miksi sinä haluat kuolla, tulee minun tuntea sinut paremmin. Myös motiivit ja elämänarvot. Eutanasia ei ole kuitenkaan normaalia lääketieteellistä toimintaa sen perimmäisessä muodossa, vaan aina normaalin lääkärintoiminnan ulkopuolinen asia potilaan ja lääkärin välillä.
Kimsma kritisoi Hollannissa syntynyttä eutanasiaklinikka-ajattelua. Siinä eutanasia irrotetaan potilaan ja lääkärin välille syntyvästä yhteydestä. Yleensä koettu eutanasian myönteisyys liittyy enemmän potilaan tilanteeseen kuin lääkärin asennoitumiseen. Lääkärin ammattieetokseen kuuluu aina inhimillisen kärsimyksen lievittäminen. Jos lääkäri ei kykene ymmärtämään potilaansa tilannetta, vaan suorittaa eutanasian toimenpiteenä, se väistämättä vaikuttaa lääkärin kokemaan ammatilliseen (ja inhimilliseen) minäkuvaan haitallisesti.
Hollannin eutanasiaklinikoilla psyykkiseen kärsimykseen vedoten tehtyjä eutanasiapyyntöjä oli 121, joista 6 toteutettiin. Eutanasiapyynnöistä 40 koski elämiseen väsymistä, näistä toteutettuja eutanasioita oli 11. Kaikissa näissä tapauksissa omalääkäri ei ollut suostunut eutanasiapyyntöön.
Eutanasiaturismi ei ole mahdollista
Lääketieteellinen ammatillisuus edellyttää, että eutanasiakin perustuu hoitosuhteeseen. Tämä estää eutanasiaturismin. Siitä seuraa paradoksi: Lääkärillä on tarve läheisempään potilassuhteeseen ehtona sille, että hän voi päättää potilaan elämän.
Kun selvitettiin, miltä lääkäristä tuntui potilaan elämän päättäminen tämän omasta toiveesta – eli käytännössä eutanasian toteuttaminen – todettiin että siihen liittyi tyytyväisyys potilaan eksplisiittisen ja harkitun toiveen toteuttamisesta. Se nähtiin potilaan elämän ja kuoleman merkityksen arvostamisena. Eutanasiaan liittyi saattohoidon tavoin läheisten suru ja surutyö. Ammatillisesti eutanasia koettiin samalla tavoin palkitsevana kuin muu kärsimyksen onnistunut lievitys.
Belgiassa ajatellaan, että eutanasian suorittamiseen liittyy jopa enemmän spirituaalista ja eksistentiaalista tukea kuin perinteiseen palliatiiviseen hoitoon. Siellä on kehitetty ajatus ”solemn or ceremonial euthanasia”. Siinä eutanasia tapahtuu sovitussa paikassa, mukana on lähiperhe (ja pappi) ja eutanasiaan liittyy potilaan arvostamia seremoniallisia piirteitä.
Eutanasia on potilaan päätös
Eutanasiaan tulee soveltaa hyvään hoitosuhteeseen perustuvaa vakaata eettistä pohdintaa. On tärkeää, että lääkärikunta keskustelee eutanasian mahdollisuudesta ja puolustaa potilaidensa etua ja samalla kärsimyksen lievityksen perustumista hyvään potilas-lääkärisuhteeseen. Samalla tavoin saattohoidossa tulee jarruttaa sen voimakasta medikalisoitumista ja puolustaa potilaiden oikeutta itsemääräämiseen ja hyvään hoitosuhteeseen.
Eutanasiaan liittyy potilaan kokemia psykologisia etuja. Eutanasia on potilaan päätös ja lääkäri päättää omasta osallisuudestaan toteutukseen. Eutanasialla voidaan nähdä elämää intensifioiva ja elämän laatua lisäävä vaikutus.
Paras mahdollinen hoito kuoleman edistämistä edellyttävissä tilanteissa on eu-euthanasia, aito eutanasia, joka ei ole vain toimenpide. Siihen liittyy myös synergiaetuja. Belgiassa palliatiivisen hoidon kattavuus lisääntyi eutanasialain myötä merkittävästi.
Kirjoittaja:
Juha Hänninen
ylilääkäri
Terhokoti
