Heidän ebolansa, meidän pelkomme

Pitääkö kaiken suomalaisen ebolakeskustelun pontimena olla oma uhka?

Infektiolääkärit kokoontuivat muutama viikko sitten Helsingissä pohtimaan ebolaa. Eivät kokeilemaan suoja-asusteita tai suunnittelemaan karanteeneja, vaan miettimään kuinka suomalainen lääkäri voi lievittää kaukana raivoavaa epidemiaa. Riittääkö pelkkä raha? Pitääkö kaiken suomalaisen ebolakeskustelun pontimena olla oma uhka?

Mitä kriisimaista lopulta edes tiedetään?

Yritetään hetki ajatella Länsi-Afrikan kolmea valtiota, Guineaa, Liberiaa ja Sierra Leonea. Tiedämmekö lopulta maista muuta kuin ebolan? Poliittisesti ja taloudellisesti epävakaiden maiden ongelmat eivät juuri länsimaita hetkauta.

Lue lisää: Poika

Guinean maaperässä on paljon bauksiittia, josta saadaan alumiinia. Ranskan entinen siirtomaa on pääasiassa islamilainen valtio, ja alueella ei ole ollut merkittäviä sotia vuosisatoihin. Silti maa on bruttokansantuotteeltaan maailman kymmenen köyhimmän joukossa. Eliniänennuste on 55 vuotta.

Liberian perustivat Yhdysvalloista vapautetut orjat ja se itsenäistyi vuonna 1847. Kahdeksankymmentäluvulla alkanut sisällissota loppui vuonna 2005 jättäen 250 000 kuollutta.

Sierra Leone on yksi maailman suurimmista titaanin tuottajista, sillä on myös merkittävät timantti- ja kultavarannot. Rikkaudet ryydittivät sisällissotaa, joka kesti koko yhdeksänkymmentäluvun ja tappoi 50 000 kansalaista.

Maailmankaupan tullit ja kauppasopimukset ovat olleet edesauttamassa näiden kolmen maan köyhtymistä. Ei meillä Suomessakaan olisi sikspäk-pakkauksia tai kännyköitä ilman halpoja länsiafrikkalaisia raaka-aineita.

Työskentelin itse Liberian Kolahunissa vuonna 1996. Kaivoin kerran takataskustani buranan hammassärystä kärsivälle sotilaalle ja muistan aina hänen ilmeensä, kun särky loppui: voiko tällaista ollakaan? Köyhät ovat tottuneet olemaan kipeitä. Luottamus terveydenhuoltoon, sikäli kun sitä on tarjolla, ei ole välttämättä korkealla. Taikausko ja piiloutuminen kotiin kuolemaa odottamaan voivat monelle olla täysin kelpoja tapoja kohdata vakava sairaus.

Sen vuoksi en hetkeäkään usko, että Maailman terveysjärjestön numerot ebolatapauksista kertoisivat koko totuutta. Laboratoriovarmennettuja tapauksia on lähes 8 000, kuolleita melkein 5 000, ja nämä Yhdysvaltain tartuntatautivirasto CDC:n ilmoittamat luvut nousevat edelleen. Kukaan ei tiedä montako nollaa lukujen perään pitäisi laittaa, että saataisiin totuus. Paikalla olleet ovat nähneet kuinka sairaus on halvaannuttanut yhteiskunnat ja sitä laskua maksetaan pitkään.

On arvioitu että ebola-alueille tarvittaisiin 10 000 terveydenhuollon ammattilaista jotta tilanne saataisiin hallintaan. Länsimaalaisia lääkäreitä ei ole ollut tarjolla ruuhkaksi asti. Hippokrateen vala ja pelko ovat vaakakupeissa ja toistaiseksi jälkimmäinen näyttää olevan painavampi.

Lue lisää: Olipa tarkastus!

Sekasortoinen tilanne vaatii vakiintuneet toimijat

Itse en usko, että länsimaalaiset lääkärit ovat ratkaisu ebolan hoitoon paikan päällä, kahdesta syystä. Ensinnäkin harvat suostuvat lähtemään ilman varmaa evakuaatiomahdollisuutta, mitä toistaiseksi ei voi taata. Toiseksi länsimaalaiset tuovat aina mukanaan omat organisaationsa ja niiden koordinoiminen jo valmiiksi sekasortoisessa tilanteessa on tuskallista.

Suuria käytännön toimijoita ebolamaissa ovat Lääkärit ilman rajoja ja Kansainvälinen Punainen Risti. Ne tarvitsevat maailmalta rahaa ja luottamusta. Ulkopuolisten värvääminen on harkinnassa, mutta toistaiseksi järjestöt käyttävät itse kouluttamiaan työntekijöitä koordinaation vuoksi. Jotkut länsimaiset yliopistot ovat rekrytoimassa lääkäreitä suoraan kliiniseen työhön aiempien aluekontaktien avulla.

Sinäkin voit lahjoittaa. Facebookin perustaja Mark Zuckerberg lahjoitti CDC:n kautta ebolatyöhön 25 miljoonaa dollaria. Myös Facebookia voi käyttää ebolakeräykseen: http://www.lahjoituslipas.fi/punainenristi/tonnionhyvaraha/lahjoita/

Pelkkä raha ei riitä, täytyy myös vaivautua ajattelemaan ihmisen arvoa. Ilman pelkokerrointa ebola olisi kuin nodding disease, afrikkalainen infektiotauti joka on tappanut tuhansia. Ja se on vain yksi monista unohdetuista sairauksista, joille länsimaiden suojavisiiri on osoittautunut läpäisemättömäksi.

Terhi Heinäsmäki
LL, infektiolääkäri