Hyvä terveydenhuolto on tehokasta terveyden edistämistä

Hyvä terveydenhuolto on tehokasta terveyden edistämistä Kuva 1 / 1

Terveydenhuollon haasteista on keskusteltu vilkkaasti. Yhtä mieltä ollaan siitä, että suomalaisilla on oikeus hyvään terveydenhuoltoon myös tulevaisuudessa. Mutta millainen terveydenhuolto vastaa käytettävissä olevilla voima­varoilla viisaasti 2020–2030-lukujen terveyshaasteisiin? Kaikkia olennaisia näkökohtia ei vielä ole käsitelty.

Mistä puhumme kun puhumme terveydenhuollosta? Mark Field (1) jakaa terveyssysteemit kahteen osioon, yhteiskunnallisiin prosesseihin ja niiden tuottamiin terveyspalveluihin. Yhteiskunnallisilla prosesseilla muunnetaan käytettävissä olevat voimavarat terveydenhuollon palveluiksi. Keskittyminen yhteiskunnallisiin prosesseihin ei ole ratkaisu ellei tiedetä, mitä on se ­hyvä terveydenhuolto, jota näillä prosesseilla tulisi tuottaa. Samoilla yhteiskunnallisilla prosesseilla – siis hallinto- ja johtamisrakenteilla ja rahoituksella – voidaan tuottaa sekä hyviä että huonoja terveyspalveluja.

Miten tulisi ymmärtää terveydenhuollon yhteiskunnalliset tehtävät? Vaihtelevien määrit­telyjen joukosta löydän osuvimman Yhdysvalloissa toimivan Hastings Centerin raportista (2). Kansainvälinen asiantuntijaryhmä tiivisti terveydenhuollon ydintehtävät neljään kohtaan: Tautien ja tapaturmien ehkäisy sekä terveyden ylläpitäminen ja edistäminen; sairauksista ja vammoista aiheutuvan kärsimyksen ja kivun lievittäminen; sairastuneiden parantaminen ja hoito ja myös niiden hoitaminen, joita ei enää voida parantaa; sekä ennenaikaisen kuoleman estäminen ja rauhallisen kuoleman turvaaminen.

Entä mihin huomio tulisi kiinnittää, kun arvioimme terveydenhuollon onnistumista?

Terveyspolitiikan professorin, Berkeley School of Public Healthin dekaanin Stephen M. Shortellin pikatestin (3,4) mukaan hyvä terveydenhuolto keskittyy vastaamaan väestön terveystarpeisiin, sopeuttaa palvelut ja voimavarat vastaamaan väestön tarpeita ja koordinoi ja integroi hoitoa yli sen koko jatkumon. Lisäksi se omaa tiedolla johtamisen ja tietojärjestelmät, joissa yhdistyvät potilaat, tuottajat ja maksajat yli koko hoitojatkumon. Edelleen hyvä terveydenhuolto tuottaa kaikille avointa tietoa kustannuksista, laadusta ja asiakastyytyväisyydestä, ohjaa talousinsentiiveillä ja organisaatiorakenteilla hallintoa, johtamista ja henkilöstöä työskentelemään yhdessä määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi, kykenee jatkuvasti kehittämään omaa toimintaansa sekä haluaa ja kykenee laajaan yhteistyöhön varmistaakseen, että yhteisöjen terveystavoitteet saavutetaan.

Vaikutuksia on tutkittu vain niukasti

Terveydenhuoltokeskustelussa on jännä risti­riita. Yhtäältä pidetään tärkeänä terveydenhuollon kehittämistä, mutta samanaikaisesti ali­arvioidaan sen kansanterveysvaikutuksia. Usein viitataan Thomas McKeown’iin, joka tutki rokotusten ja muiden vastaavien toimien vaikutuksia Englannin väestöterveyteen 1970-luvulla. McKeown’in päätelmien yleistäminen tämän päivän terveydenhuoltoon on kuitenkin vakava taitovirhe.

Suomalaistyyppisen terveydenhuollon kansanterveysvaikutuksista on niukasti kestävää tutkimustietoa. Rohkenen väittää, että kolmannes ja jopa lähes puolet väestöterveyden edistymisestä parin viime vuosikymmenen aikana voidaan lukea terveydenhuollon ansioksi. Lisäksi tulevat välilliset vaikutukset esimerkiksi terveyskasvatuksen, terveydensuojelun, työterveyshuollon yms. yhteisösuuntautuneiden palvelujen kautta. Kustannuksia ja myös kustannus­kehitystä tulisikin tarkastella suhteessa saavutettuun terveyshyötyyn.

Yhteisön, ei vain yksilön terveys

Kuten Hastings Centerin raportissa todetaan, hyvän terveydenhuollon yksi ydintehtävä on sairauksien ja tapaturmien ehkäisy sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Hyvä terveydenhuolto on tehokasta, välilliset vaikutukset huomioon ottaen jopa tehokkainta välittömästi käytettävissä olevaa terveyden edistämistä. Väestöjen vanhetessa ja lääketieteen kehittyessä ter­veydenhuollon mahdollisuudet tuottaa terveyshyötyä lisääntyvät.

Hyvän terveydenhuollon pikatestin kahdeksasta osiosta kolme painottaa vastaamista väestön terveystarpeisiin ja yhteisöjen terveystavoitteisiin. Yhteisösuuntautuneisuus on hyvän terveydenhuollon välttämätön kulmakivi ongelma- ja yksilösuuntautuneisuuden rinnalla.

Yhteisöt unohtava ja vain ongelmiin ja yksilöihin (asiakkaisiin) keskittyvien terveyspalvelujen kustannusvaikuttavuus jää kansanterveyden näkökulmasta usein vaatimattomaksi. Terveydenhuoltopalveluja tulisi kehittää ja tuottaa toiminnallisille asuinalueille yhdessä niiden muiden peruspalvelujen kanssa riippumatta siitä, miten laajempien kokonaisuuksien hallinto on järjestetty. Jos tulevaisuuden terveydenhuolto seurustelee yhteisöjen kanssa vain asiakkuuk­sien välityksellä, olemme rakentamassa kansanterveyden näkökulmasta tehotonta ja kallista palvelujärjestelmää.

Matti Rimpelä
dosentti
Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö

Kirjallisuutta
1. Field MG. The concept of the ”health system” at the macrosociological level. Soc Sci Med 1973:7;763–85.
2. Callahan D. The goals of medicine - Setting new priorities. Hastings Center Report 1996;26:1–27.
3. Shortell SM, Conrad DA. Integrated health systems: Promise and performance, 2007. Saatavilla verkossa: http://www.hks.harvard.edu/m-rcbg/hcdp/readings/­Integrated%20Health%20Systems%20-%20Promise%20and%20Performance.pdf
4. Conrad DA, Shortell SM. Integrated health systems: promise and performance. Front Health Serv Manage 1996;13:3–58.

Kuva: Pixmac

Julkaistu Lääkärilehdessä 19/2014.

Oletko jo lukenut nämä?