Näköpiirissä lisää alkoholihaittoja

Alkoholilakiin ehdotetut muutokset lisäävät toteutuessaan sekä alkoholin aiheuttamia sairaalahoitojaksoja että kuolleisuutta. ­Päättäjät ovat alkoholilain ehdotuksia tehdessään asettaneet ­elinkeinopoliittiset edut kansanterveyden edelle.

Näköpiirissä lisää alkoholihaittoja Kuva 1 / 1

Suomessa ollaan uudistamassa alkoholilakia. Kansanterveyden kannalta merkittävin ehdotettu muutos on sallia ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla myytävien alkoholijuomien enimmäisalkoholipitoisuudeksi nykyisen 4,7 %:n sijasta 5,5 %. Toinen merkittävä muutos on, että nykyisin sallittujen käymisteitse ­valmistettujen alkoholijuomien lisäksi päivittäistavarakaupoissa voisi myydä myös tislattua alkoholia sisältäviä sekoitteita eli nk. limuviinoja. Tunnetuin suomalainen limuviina on ”lonkero”, mutta odotettavissa olisi myös runsaasti uusia tuotteita.

Muutokset luovat kokonaan uutta kysyntää

Alkoholilain muutokset vaikuttaisivat suomalaisten alkoholinkulutukseen viiden välittävän tekijän kautta. Näistä neljä lisää kulutusta.

Nelosoluen, limuviinojen sekä vahvojen lonkeroiden ja siiderien myyntipisteiden lukumäärä kasvaisi nykyisestä 350:stä 5 300:aan. Tällöin näiden alkoholijuomien ostaminen onnistuisi ilman nykyistä pientä lisävaivaa, ruokaostosten ohessa. Vaikutusta voi olla esimerkiksi vahvempaa olutta suosiviin riskikäyttäjiin, uusia tuotteita mielellään maisteleviin oluiden ja siiderien ystäviin sekä juomasekoituksista pitäviin, erityisesti naisiin ja nuoriin. Jatkossa olisi siten paljon sellaisia uusia ostotapahtumia, jotka ­eivät korvaisi mitään vanhaa ostosta.

Halvimpien nelosoluiden ja limuviinojen hinnat alittaisivat nykyiset Alkon hinnat selvästi. Oletettavasti yhden alkoholisenttilitran hinta nelosoluessa tulisi olemaan halvempi kuin kolmosoluessa. Nelosoluesta voisi tulla suosituin oluttyyppi paitsi hinnan alenemisen, myös valikoiman laajentumisen vuoksi.

Myyntiajoissa olennaisin ero nykytilaan olisi ruokakauppoihin siirtyvien tuotteiden sunnuntaimyynti. Tällä lienee eniten merkitystä riskikäyttäjille ja suurkuluttajille. Lisäksi yksityinen kauppa harjoittaisi erilaista myynninedistämistä myös nelosoluen ja limuviinojen osalta.

Kaikki päivittäistavarakauppojen lisämyynti ei tietenkään lisäisi kokonaiskulutusta, vaan osa korvaisi aiemmin Alkoista tai ulkomailta ostet­tuja alkoholijuomia. Suurin korvautuminen ­tapahtuisi oluttyyppien välillä, kun nelosoluen ostot korvaisivat aiempia keskioluen ostoja. Myös matkustajatuonti vähenisi. Vähennyksen suuruus riippuisi siitä, kuinka houkutteleviksi tuotteet Suomessa hinnoitellaan. Vaikka nelos­oluen nykyinen hinta laskisi 40 %, hinta olisi ­Virossa yhä vain puolet Suomen hinnasta. Mitä houkuttavampi hinta, sitä suurempi osa tuonnista siirtyisi maan rajojen sisään, mutta sitä runsaammin tämä loisi myös aivan uutta kysyntää.

Kokonaiskulutuksen kasvu ratkaisee

Aiemmat kokemukset alkoholipolitiikan muutosten vaikutuksista ja korvautumisesta kertovat, että kun myynti lisääntyy yhdessä kohdassa, se on vain osittain pois toisista kohdista. Toisin sanoen korvautuminen on vain osittaista ja osa uudesta myynnistä lisää kulutusta aidosti.

Esimerkiksi 2000-luvun alkoholiverojen muutokset ovat toki heijastuneet Viron tuontiin, mutta huomattavasti suurempi vaikutus niillä on ollut kotimaiseen alkoholinmyyntiin. Vastaavasti siiderien tullessa ruokakauppoihin vuonna 1995 ja keskioluen vuonna 1969 näiden myynti lisääntyi ilman muiden juomalajien myynnin vähenemistä.

Tutkimuksissa on todettu, että alkoholin hinta ja saatavuus sekä markkinointi vaikuttavat väestön alkoholinkäyttöön (1,2). Kansanterveyden kannalta myynnin siirtyminen ostopaikasta toiseen ei ole merkityksellistä. Olennaista on yhtäältä se, kuinka paljon uutta kysyntää alkoholilain muutokset luovat, ja toisaalta se, kuinka paljon päivittäistavarakaupoissa myytävien alkoholijuomien keskimääräinen alkoholipitoisuus nousee.

Olemme arvioineet erilaisten muutosskenaarioiden vaikutuksia kulutukseen (3). Todennäköisimpänä pitämässämme skenaariossa päivittäistavarakaupoissa myytävien alkoholijuomien keskiväkevyys kasvaisi nykyisestä noin 4,5 %:sta noin 5 %:iin ja litramääräisen myynnin lisäys olisi 5 %. Tämä aiemman myynnin ylittävä litramäärä vastaisi yhtä pulloa olutta kuukaudessa asukasta kohti. Näiden oletusten toteutuessa ­alkoholin kokonaiskulutus lisääntyisi 6 %.

Kokonaiskulutuksen kasvaessa erilaiset alkoholihaitat lisääntyvät. Vuonna 2014 alkoholiperäisiin tauteihin, tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen sekä päihtyneenä tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti kuoli yhteensä 2 410 suomalaista. Mikäli tehdään alakantissa oleva (4) arvio, että kuolemat lisääntyisivät vain samassa suhteessa kuin alkoholin kokonaiskulutus (6 %), tarkoittaisi se 145 lisäkuolemaa vuosittain. Vaikutus voi olla selvästi suurempikin myös siksi, että nautitun oluen väkevöitymisen voidaan ennakoida kohdistuvan erityisesti riskikäyttäjiin.

Vuonna 2014 alkoholisairaus oli päädiagnoosina 21 800 hoitojaksossa ja sivudiagnoosina 11 000 hoitojaksossa. Arvioituun kulutuksen kasvuun suhteutettuna näköpiirissä olisi 1 500–2 000 uutta sairaalahoitojaksoa vuosittain.

Kirjoittajat:

Pia Mäkelä
erikoistutkija, yksikön päällikkö

Esa Österberg
vieraileva tutkija

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Alkoholi ja huumeet -yksikkö

Kuva: Panthermedia

Kirjallisuutta

1. Martineau F ym. Population-level interventions to reduce alcohol-related harm: An overview of systematic reviews. Preventive Medicine 2013;57:278–96.
2. Babor T ym. Alcohol: no ordinary commodity. 2 painos. New York: World Health Organization and Oxford University Press 2010.
3. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Miten hallituspuolueiden tekemät alkoholilain uudistuksen linjaukset vaikuttavat alkoholin kulutukseen ja kansanterveyteen? 15.11.2016. https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/politiikka/miten-hallituspuolueiden-tekemat-alkoholilain-uudistuksen-linjaukset-vaikuttavat-alkoholin-kulutukseen-ja-kansanterveyteen-
4. Norström T ym. Mortality and population drinking. Teoksessa: Norström T, toim. Alcohol in postwar Europe. Tukholma: National Institute of Public Health 2002;s.157–75.

Julkaistu Lääkärilehdessä 47/16.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi