Uusi kirja valottaa terveyden edistämisen keinoja

Kirjan parasta antia ovat unta ja stressiä käsittelevät luvut.

Uusi kirja valottaa terveyden  edistämisen keinoja Kuva 1 / 1

TERVEYDEN PSYKOLOGIA.

Sanna Sinikallio (toim.).

Ps-kustannus 2019. Sivuja 316.

Pelkkä lääketieteellinen tieto ei kohenna potilaan terveyttä, vaan vuorovaikutus on yleislääkärin oleellista osaamista. Elintapojen muuttaminen on vaativaa, ja tilausta tutkitulle tiedolle terveyttä parhaiten edistävistä käytänteistä todella on. Sanna Sinikallion toimittama, useiden eri kirjoittajien teos Terveyden psykologia lupaa suuria odotuksia viritellen käytännöllisen katsauksen terveyspsykologian perusteisiin ja sovelluksiin. Ikävä kyllä kirjoittajat ovat mieltäneet käytännöllisyyden varsin eri tavoin.

Laajempia ilmiöitä tarkasteleva kirjan ensimmäinen osa on kliinikon näkökulmasta paikoin tuskastumiseen asti tutkijavetoinen. Kuvaavaa on, että esimerkiksi terveyskäyttäytymiseen vaikuttamista käsittelevä luku käsittelee interventiotutkimuksen suunnittelua, ei ruohonjuuritason keinoja potilastyössä. Toisaalta luku perinnöllisyyden merkityksestä muistuttaa terveyden edistämisen rajoista nautinnollisen kouriintuntuvasti. Aivan kaikkeen ei pidä luulla pystyvänsä vaikuttamaan.

Toinen osa on järjestetty erilaisten ongel­mien ympärille ja on siten käytännöllisempi. Kivulle ja pitkäaikaissairauteen sopeutumiselle on lukunsa, kun taas päihteiden käyttöä tässä osassa ei käsitellä, ehkä siksi, että aihe on perinteisesti muiden kuin psykologien tonttia. Kirjan parasta antia ovat unta ja stressiä käsittelevät luvut, jotka tiivistävät aiheestaan perusasiat havainnollisesti ja yltävät oppikirjatasoisiksi kokonaisesityksiksi. Ne eivät tosin välttämättä tuo juuri uutta aiheeseen aiemmin perehtyneelle.

Luvut viestinnästä ja liikunnan edistämisestä eivät anna luvattuja käytännön työkaluja kärsimättömälle lukijalle, vaan ennemmin perustelevat, miksi tiettyihin aiheisiin olisi syytä perehtyä lisää. Kirja toimiikin monelta osin kuin elokuvan traileri: koko juoni ei avaudu, mutta lukijan mielenkiinto herää pintapuo­lisesti vilautettuja menetelmiä kohtaan.

Vuorovaikutuksen hiominen potilaan etua parhaiten palvelevaan kuntoon on elämänmittainen pyrkimys, jonka avuksi on turha odottaa keittokirjoja. Jos etsii tietä hoidollisesti hyvään keskusteluun, tästä teoksesta voi hakea ideoita eteenpäin.

Kirjoittaja
Hanna Tarnanen

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 35/2019.

Oletko jo lukenut nämä?