Valinnanvapaus vahvistaa perusterveydenhuoltoa

Toimeenpano ratkaisee, toteutuvatko tavoitteet, kirjoittaa Marjo Parkkila-Harju.

Valinnanvapaus vahvistaa perusterveydenhuoltoa Kuva 1 / 1

Keskustelu sote-uudistuksesta kiihtyi entisestään eduskunnan aloitettua valinnanvapauslain käsittelyn. Uudistuksen tarpeen tunnustavat kaikki. Silti keskustelu hämmentää kansalaiset ja meidät ammattilaisetkin.

Terveydenhuollon kustannuksien kasvua on pakko hillitä. Kustannukset ovat kasvaneet kymmenen vuoden aikana nopeammin kuin BKT. Kasvu on painottunut erikoissairaanhoitoon. Jos perusterveydenhuoltoon olisi panostettu kuten muuhun terveydenhuoltoon, eli lisätty lääkärimäärää ja resursseja, emme olisi tässä tilanteessa.

Terveydenhuoltomme rahoitus on nyt niin pirstaleista, että hallinta ja ohjaus on mahdotonta järjestää kokonaisuutena. Järjestämisen siirtäminen isommille harteille, eli maakunnille, on ehdottomasti oikea suunta. Tämä integroi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon järjestämisen sekä rahoituksen, ja mukana on sosiaalihuolto. Tuotannossa toimijoita voi olla enemmän, kun ohjaus on järjestäjällä. Toiminnallisen integraation edellytys on tiedonkulku, joten tietojärjestelmillä on kriittinen merkitys.

Kun rahoitus muuttuu menoperusteisesta tarveperusteiseksi ja valtiovarainministeriö ohjaa sitä, toiminnan kehittämiseen syntyvät vahvat kannusteet. Osa maakunnista on järjestäjiksi pieniä, mutta jos edellytyksiä itsenäiseen toimintaan ei ole, asiaan puututaan. Maakunnat on velvoitettu yhteistyöhön viidellä nykyisiä erva-alueita vastaavalla yhteistyöalueella. On huolehdittava siitä, että tämä yhteistyö on todellista eikä jää kuolleeksi kirjaimeksi.

Terveydenhuoltomme on laadukasta, mutta sitä on kehitettävä kustannusvaikuttavampaan suuntaan. Samalla tulee huolehtia laadusta ja hoidon tasa-arvosta. Perusterveydenhuollon kestämätön tilanne näkyy huonona hoitoon pääsynä ja toiminnan kehittymisenä väärään suuntaan. Erikoissairaanhoito ja päivystykset kuormittuvat, mikä kasvattaa erikoissairaan­hoidon kustannuksia.

Koko lääkäriurani ajan on puhuttu ”perusterveydenhuollon vahvistamisesta”. Mikään taho ei ole edelleenkään lupautunut lisärahoittamaan perusterveydenhuoltoa esiin tuodulla 250–300 miljoonalla eurolla ongelmien korjaamiseksi. Eikä lupaudukaan, ennen kuin on takeet siitä, että terveydenhuoltomme toimii kokonaisuutena, jota voi seurata ja ohjata tavoitteiden mukaisesti.

Ehdotetun valinnanvapauden myötä saamme perustasolle lisää palvelutuotantoa. Tämä parantaa hoidon saatavuutta ja kannustaa todennäköisesti innovaatioihin sekä hoidon jatkuvuuden parantamiseen.

Rahoitusratkaisu on rakennettava oikealla tavalla kannustavaksi. Lakiehdotus antaa maakuntien päättää suoran valinnan palveluntuottajien rahoituksesta. Kapitaation lisäksi käytössä on suorite- ja kannustinkorvauksia. Rahoituksen kriteerejä muokataan tarpeen vaatiessa.

Uudistusta tehdään jo monissa maakunnissa. Toimeenpano on vaativaa, kokonaisuus monimutkainen ja edellyttää vahvaa osaamista sekä hyvää johtamista.

Lääkärien täytyy olla vaikuttamassa päätöksiin maakunnissa luottamushenkilöinä, organisaatioiden työntekijöinä ja käytännön palvelujen kehittäjinä, että saamme terveydenhuollosta entistäkin paremman.

Toimeenpano ratkaisee, toteutuvatko tavoitteet.

kirjoittaja:
Marjo Parkkila-Harju
puheenjohtaja
Suomen Lääkäriliitto

Julkaistu pääkirjoituksena Lääkärilehdessä 12–13/2018.

Oletko jo lukenut nämä?