Kohti viisaampia valintoja

On yllättävää, miten vähän korkeatasoista tutkimusnäyttöä joistain lääkärin työkalupakkiin vakiintuneista menetelmistä on, kirjoittaa Aleksi Varinen.

Kohti viisaampia valintoja Kuva 1 / 1

Lääketiede, kuten kaikki tieteet, pyrkii olemaan menetelmien puolesta niin julkista, objektiivista kuin myös itseään korjaavaa. Viimeksi mainittu voi tarkoittaa esimerkiksi uusien hoitosuositusten käyttöönottoa. Myös vanhoja, jo vakiintuneita toimintatapoja, voi olla tarpeen muuttaa uusien tutkimustulosten myötä. Viime aikoina lääketieteen julkaisuissa esillä ovatkin olleet erilaiset valitse viisaasti sekä älä tee -listat.

On yllättävää, miten vähän korkeatasoista tutkimusnäyttöä joistain lääkärin työkalupakkiin vakiintuneista menetelmistä on. Toisaalta esillä on ollut myös ajatus siitä, että enemmän on aina enemmän. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

On hyvin epäselvää, vähentäisikö koko väestöön kohdistettu oireettomien henkilöiden eturauhassyövän seulonta lainkaan kuolleisuutta. Selvää sen sijaan on, että sillä aiheutettaisiin paljon turhaa huolta ja moni mies menettäisi virtsanpidätyskykynsä lisääntyneissä leikkaushoidoissa. Nykyisin menetelmien ei nimittäin voida varmasti ennustaa kuka operaatiota tarvitsee ja kenen syöpä etenee niin hitaasti, ettei siitä koidu terveydelle varaa. Suolistosyövän seulonnassa on törmätty vieläkin yllättävämpään havaintoon: Eräässä tutkimuksessa seulontaan osallistuneiden kuolleisuus oli jopa suurempaa kuin seulomattomilla.

Yleislääkärikin joutuu usein punnitsemaan, aiheutuuko tutkimuksesta enemmän hyötyä vai haittaa.

Yksi ongelma ovat myös valikoituneet tutkimustulokset: Tutkimus, jonka tulos on positiivinen, tulee todennäköisemmin julkaistuksi kuin negatiivinen tai nollatulos. Tämä johtaa siihen, että esimerkiksi hoitomenetelmien ja lääkkeiden tehoa saatetaan yliarvioida. Lääketutkimukset täytyykin nykyisellään rekisteröidä ennen tutkimuksen alkua, jotta myös tutkimukset, joissa molekyylin tehoa ei voida osoittaa, tulisivat julkisiksi. Jostain syystä minusta näyttää myös siltä, että uusi menetelmä on helpompi ottaa käyttöön melko vähäisenkin tutkimusnäytön perusteella kuin luopua vanhasta, vaikka tutkimusnäyttö puhuisi vahvasti sitä vastaan.

Perusterveydenhuollon lääkärin määräämät lääkehoidot ja tutkimukset eivät hinnaltaan yleensä ole samaa luokkaa kuin esimerkiksi syöpätaudeilla käytettävät lääkkeet. Silti yleislääkärikin joutuu usein punnitsemaan sen välillä, aiheutuuko tutkimuksesta enemmän hyötyä vai haittaa. Haitta voi olla vaikkapa lisääntynyt säteilyrasitus hyvälaatuiselta vaikuttavassa, alle kuusi viikkoa kestäneessä, alaselkäkivussa harkittaessa röntgenkuvausta.

Toisaalta lääkärin toimintaan vaikuttavat muutkin kuin pelkät lääketieteellisen tekijät. Tutkimuksessa on havaittu, että lääkärit määräävät tutkimuksia välttääkseen ristiriitatilanteita potilaiden kanssa etenkin kovan kiireen alaisina, jolloin ei ole riittävästi aikaa keskustella tutkimuksen hyödyistä ja haitoista. Turhat tutkimukset aiheuttavat kuitenkin sekä kuluja, että vievät terveydenhuollon henkilökunnan aikaa ja hidastavat siten hoitoon pääsyä sitä tarvitsevilta. Tämän takia olisi tärkeää, että mahdollisimman moni valitsisi viisaasti.

Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri

Lue myös nämä nämä Aleksi Varisen kirjoitukset:
Miksi yhteispäivystys ei yksin riitä?
Omalääkäri varmistaa hoidon jatkuvuuden
Suomalainen terveyskeskus on edelläkävijä

Oletko jo lukenut nämä?