Lume ja lääkäri

Lume ja lääkäri Kuva 1 / 1

Toiminnallinen aivokuvantaminen on mahdollistanut lumevaikutuksen neurobiologisten mekanismien ymmärtämisen. Oppiminen, ehdollistuminen ja palkituksi tulemisen odotus ovat lumevaikutuksen keskeisiä osatekijöitä. Näitä ilmiöitä välittävät aivojen palkitsemisjärjestelmän transmitterit, opioidit ja dopamiini.

Vuorovaikutuksella on lumevaikutuksessa tärkeä osuus: minkälaisin vihjein ja miten hoito annetaan. Myös hoidon toteuttajalla ja informaation antajalla on tässä vuorovaikutukseen perustuvassa tapahtumassa merkittävä rooli. Niinpä tuoreessa Jensenin ryhmän lumetutkimuksessa onkin magneettikuvaukseen pantu lääkäri potilaan asemesta.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, mitä lääkäreiden aivoissa tapahtuu heidän katsoessaan tapahtumaa, jossa hoidetaan potilaan kipua oikealla hoidolla tai lumehoidolla. Alueet, jotka on aiemmin yhdistetty kivun lievityksen odotukseen ja tarkkaavaisuuden lisääntymiseen aktivoituivat lääkärien aivoissa hoitotapahtuman aikana. Lääkärin kyky arvioida potilaan näkökulmaa korreloi rostraalisen singulaariaivokuoren aktivaatioon. Kyseinen alue on aiemmin yhdistetty palkituksi tulemiseen ja subjektiiviseen merkitykseen. Tutkijoiden johtopäätös oli, että lääkärin antamaan hoitoon liittyy aivojen neurobiologisina vasteina odotus hoidon tuloksesta, palkitsemisjärjestelmän aktivoituminen ja empatia sekä tarkkaavaisuuden lisääntyminen.

Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että lumevaikutuksen minimoimiseksi tutkijalääkäreiden tulisi kliinisessä satunnaistetussa ja lumekontrolloidussa tutkimuksessa olla mahdollisimman vähän empaattisia tai lääkityksen tulisi tapahtua ilman kontaktia, robotin tai tietokoneen toimesta. Kliinisessä työssä lääkärin empaattisella kyvyllä on suuri merkitys. On myös mahdollista, että lääkkeen tai muun hoidon ja lääkärin empatiakyvyllä saavutetaan synergistinen vaikutus.

Cambridgen yliopiston psykopatologisen kehitysbiologian professori Simon Baron-Cohen toteaa kirjassaan The Essential Difference, että lääkärin ammatissa tarvitaan sekä loogista systeemiajattelun taitoa että kykyä empaattiseen kokemukseen. Liiallinen empatia on vaarallista niin potilaalle kuin lääkärillekin. Kriittisyys ja tutkittuun tietoon perustuva yksittäisen potilaan tarpeisiin parhaiten soveltuva hoito on lääkärintyön perusta.

Jensenin ja kumppaneiden työssä minua jäi erityisesti kiinnostamaan aivojen palkitsemisjärjestelmän osuus lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksessa. Lääkärintyön ei-rahallinen palkitsevuus tulee tyydytyksestä, kun potilaan vointi paranee. Miten toimii vaikeahoitoisten potilaiden lääkärin palkitsemisjärjestelmä? Voiko se palaa loppuun? Entä voiko palkitsemisjärjestelmän jatkuvan aktivoimisen tarve johtaa vääriin hoitovalintoihin, jolloin saadakseen positiivista palautetta lääkäri kirjoittaa vaikka opioidireseptin potilaalle, jolle opioidi pitkällä aikavälillä aiheuttaa todennäköisesti ongelmia.

Eija Kalso



LKT, professori Eija Kalso on Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan varadekaani ja HUS:n kipuklinikan ylilääkäri.

Oletko jo lukenut nämä?