Maahanmuuttajapotilaan kipu

Kiitos, tohtori, kiitos, potilas sanoo, kumartaa, koskettaa rintaansa ja lähtee.

– Minulla on kipu.

– Missä kipu tuntuu?

– Tassa, mies sanoo ja osoittaa vasenta lonkkaansa.

– Kauanko kipua on ollut?

– Kulla.

– Tuntuuko kipu koko ajan, vai ainoastaan liikkuessa?

– Kulla.

Lääkäri pyytää miestä riisuutumaan ja nousemaan tutkimuspöydälle.

– Missä kipu tuntuu?

– Tassa, mies sanoo ja osoittaa vasenta lonkkaansa.

– Mistä nämä ovat peräisin? lääkäri kysyy ja katselee miehen vartalolla olevia arpia.

– Ampua, ampua, tupakka, polttaa, mies sanoo ja kääntää katseensa seinään päin.

Lääkäri tutkii potilaan. Potilas nousee ja pukeutuu.

– Saanko laaketta?

Lääkäri selailee potilaan sairauskertomusta. Mies, 36 vuotta, näyttää 50-vuotiaalta. Tullut Suomeen kolme vuotta sitten. Tiskaajana lounasruokalassa. Paennut vuorten yli. Insinööri.

Lääkäri. Puhuu. Hitaasti. Ja. Selkeästi. Artikuloiden.

– Onko muita vaivoja?

– Saanko laaketta.

– Kirjoitan teille kipulääkettä. Tarvitsetteko muuta?

– En nuku.

– Onko teillä vaikeuksia nukahtaa vai heräilettekö kesken kaiken?

– Kulla. Saanko laaketta.

Lääkäri istuu hetken hiljaa. Hän ojentautuu, kirjoittaa reseptit ja antaa ne potilaalle.

Mies nousee ja ottaa lääkärin käden käsiensä väliin.

– Kiitos, tohtori, kiitos, hän sanoo ja puristaa lääkärin kättä.

– Kiitos, tohtori, kiitos, hän sanoo, kumartaa, koskettaa rintaansa ja lähtee.

Ovella hän kääntyy ja sanoo: Kiitos.

Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.

Potilaan tunnistamista mahdollistavia tietoja on muutettu.