Mutta eihän pojilla ole kohdunkaulaa?

Korjaan mielelläni arkisia, hyväntahtoisia väärinkäsityksiä, kuten tuon otsikossa esitellyn, kirjoittaa Saku Pelttari.

Otsikossa mainittuna on yksi niistä monista kommenteista, joita olen lukenut selatessani poikien HPV-rokotteeseen liittyviä keskusteluita somessa ja uutisten kommenttiosioissa. Monet väittämät ovat täysin käsittämättömiä salaliittoteorioita, joille todisteeksi linkataan hämäräperäisiä, rokotevastaisten ryhmittymien kirjoittamia artikkeleita, joista tieteellinen näyttö puuttuu, tai kirjoitus on naamioitu vaikuttamaan tieteelliseltä. Homma muuttuu hysteriaksi, kun raflaavia yksittäisten ihmisten traagisia tarinoita levitellään varoituksena muille, ilman mitään vakuuttavia todisteita tapahtuneesta.

Oikeaa tietoa vastaan taistellaan raivokkaasti eräänlaisen sosiaalisen terrorismin keinoilla: tieteellistä tietoa jakava joutuu heti väittelyyn, aivan kuin todistettu tieto olisi mielipideasia. Joskus somessa näkyy hahmoja, jotka jaksavat yrittää selittää, miten homma toimii: järkiperusteinen argumentointi usein johtaa siihen, että joutuu fanaattisesti rokotevastaisten somesotureiden tähtäimeen ja virtuaalinen veitsi viuhuu. Totuuden puolesta väittelevä someritari huomaa pian, että roskatiedon kumoamiseen menee aina kymmenen kertaa enemmän aikaa ja vaivaa, kuin sen luomiseen ja someritaroinnista tulee yhtäkkiä kokopäivätyö. Someritari on myös aina lähtökohtaisesti alakynnessä, sillä asiantuntijoita on aina vähemmän, kuin ”asiantiätäjiä”. Rokoteterroristien keinoihin kuuluu joskus myös varsin synkeitä taktiikoita: ulkomailla totuuden puolesta väittelevät tekevät sitä usein työpaikan, ihmissuhteiden tai oman henkensä menettämisen uhalla.

Päätin aikoinaan, etten aio koskaan ottaa mitään kantaa sellaisiin väitteisiin, jotka ovat täysin järjettömiä tai pahantahtoisia. Nämä väitteet voi kumota kuka tahansa, joka jaksaa vähänkään perehtyä aiheesta tehtyyn, metodisesti pätevään tieteeseen. Jos näin ei halua tehdä, ei minulla ole siihen mitään sanottavaa. Sen sijaan korjaan mielelläni arkisia, hyväntahtoisia väärinkäsityksiä, kuten tuon otsikossa esitellyn.

Ihmisen papilloomavirus, eli HPV on yksi harvoista viruksista, joiden tiedetään aiheuttavan monenlaisia sairauksia, mutta erityisesti se tunnetaan sen yhteydestä eri syöpien kehittymiseen. Kyseinen virus ei ole yksi virus, vaan sitä tunnetaan lähes 200 erilaista muotoa, jos ei enemmänkin. Näistä osan aiheuttamat infektiot ovat vaarattomia tai voivat olla kiusallisia, kun taas osa puolestaan tutkitusti syöpävaarallisia. Jälkimmäiset voidaan vielä jakaa karkeasti matalan syöpäriskin tyyppeihin ja korkean syöpäriskin tyyppeihin.

Papilloomavirusten rokottamisessa on ensisijaisesti tarkoituksena ehkäistä naisten kohdunkaulan syöpää. Enemmän kuin yhdeksän kymmenestä kohdunkaulan syövästä voidaan osoittaa johtuvan syöpävaarallisista papilloomavirusten alatyypeistä. Kuten moni muukin syöpä, kohdunkaulan syöpä on salakavala tappaja, mutta erityisen vihattavan siitä tekee sen taipumus kehittyä erityisesti varsin nuorilla naisilla, 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä. Tämän lisäksi osa naisten ulkosynnyttimien ja vaginan syövistä voidaan osoittaa johtuvan syöpävaarallisesta papilloomaviruksesta.

Suomessa HPV-rokotukset ovat julkisena rokotusohjelmana lanseerattu toistaiseksi vain tytöille, rokottamalla pääasiassa virustyyppejä 16 ja 18 vastaan. Näiden virustyyppien infektiot nostavat kohdunkaulan syövän riskin yli kymmenenkertaiseksi verrattuna terveisiin. Mutta miksi sitten poikia pitäisi rokottaa? Totta, pojille ei voi kehittyä kohdunkaulan syöpää. Syöpävaarallisilla papilloomaviruksilla on kuitenkin kyky aiheuttaa tuhoa muissakin kudoksissa: niiden ajatellaan aiheuttavan lisäksi osan peräaukon, peräsuolen ja suunielun (kurkun takaosa, kielenkanta, nielurisat) syövistä. Näistä erityisesti suunielun syövät ovat tällä hetkellä yleistymässä, siinä missä kohdunkaulan syövän esiintyvyys on laskemaan päin. Miehillä myös peniksen syövistä osan ajatellaan kehittyvän HPV:n seurauksena.

Papilloomavirusta ei juurikaan kiinnosta uhrinsa sukupuoli. Tästä kertoo parhaiten sukupuolikohtaiset syöpäriskiprosentit: noin 10 prosenttia kaikista naisten, sekä vajaa 5 prosenttia kaikista miesten syövistä voidaan osoittaa kantavan syöpävaarallista papilloomavirusta. Miehille papilloomaviruksista kehittyy siis noin puolet vähemmän syöpiä kuin naisille, mikä on sekin valtava määrä: yhdenkin, varsinkin nuoren ihmisen syöpäkuolemassa on ainakin kaksi liikaa.

Molemmat sukupuolet kattavasta rokottamisesta on kuitenkin odotettavissa huomattavasti suurempi hyöty koko kansan tasolla. Kyseessä on ns. laumaimmuniteetti-ilmiö. Lyhykäisyydessään kyseessä on tilanne, jossa koko väestön tason rokotuksin saatu immuniteetti suojaa myös niitä, joita ei ole rokotettu, tai joilla rokote ei syystä tai toisesta toimi. Yksilötasolla taudinaiheuttaja tuhoutuu immuunien yksilöiden kehoon päädyttyään, eikä näin pääse leviämään eteenpäin. Rokotetut toimivat siis ikään kuin muurina ei-immuunien ihmisten ja taudinaiheuttajan välillä.

Samaan ilmiöön perustuu myös taudin hävittäminen maailmasta: näin isorokko on saatu hävitettyä jo kauan sitten. Tämä onnistui siitäkin huolimatta, että rokotekattavuus ko. tautia vastaan ei koskaan ollut täydelliset 100 prosenttia. Hävittäminen vaatii kuitenkin joka tapauksessa hyvin korkeaa rokotekattavuutta, mielellään yli 90 prosenttia väestöstä. Vaikka teoriassa kaikki tytöt rokotettaisiin, ei tämä takaa kuin noin 50 prosenttia koko väestöstä, mikä ei alkuunkaan riitä.

Valitettavasti HPV-rokotetta ei ole vielä saatavilla miesväestölle muutoin kuin yksityiseltä puolelta. Sekä maailmanlaajuisen, että suomalaisen rokotetutkimuksen perusteella on kuitenkin erittäin toivottavaa, että tulevaisuudessa HPV-rokotteita tarjotaan myös miehille julkisena rokotusohjelmana. Käsittääkseni THL:n kanta rokoteohjelman laajentamiseen myös pojat kattavaksi on vahva ehkä, mutta tulevaisuus lopulta näyttää kuinka käy. Vaikkei kohdunkaulaa olisikaan, suosittelen silti lämpimästi rokottautumaan, viimeistä jos ja kun miehille suunnattu julkinen HPV-rokotusohjelma jossain vaiheessa käynnistetään.

Saku Pelttari

Kirjoittaja on lääketieteen kandidaatti Tampereelta. Virallista lääketieteen opiskelua kolme vuotta takana – epävirallista vähintään elämän verran edessä.