Pelkääminen varastaa rahat ja elämän

Saku Pelttari kirjoittaa oireisiin liittyvistä peloista, jotka voivat haitata elämää enemmän kuin itse sairaus tai sen oireisto.

Pelkääminen varastaa rahat ja elämän Kuva 1 / 1

En tule kuulumaan niihin lääkäreihin, jotka kokevat uhkaa, kun potilas kertoo hakeneensa netistä tietoa oireistaan tai sairaudestaan. Näen, että tiedonjano on lähtökohtaisesti erinomainen asia ja sille pitäisi kaikkien itseään altistaa enemmän. Eri asia toki, kuinka hakemaansa informaatioon tulee suhtautua. Kriittisyyden taidossa on varmasti kaikilla aina jonkun verran parannettavaa - toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Ilmiö on kuitenkin lähtökohtaisesti hyvä ja kriittistä ajattelua jalostamalla muuttuu varmasti paremmaksi.

Ongelma nykyihmisen tiedonhaussa ei mielestäni sinänsä ole kriittisyyden puute. Väitän, että valtaosa pystyy hakemaan tietoa hyvinkin kriittisesti ja tehokkaasti. Moni osaa varmasti optimoida talouttansa, vaikkapa tutkia onko pitkällä juoksulla kannattavampaa kulkea omalla autolla vaiko julkisilla. Varsinkin opiskelijat ja moni muukin ihmisryhmä osaa tutkia ja vertailla elintarvikkeiden kilohintoja pitääkseen kauppalaskunsa kurissa. Mikäli jonkun läheinen tai ystävä on elämässään henkisessä umpikujassa, osaa moni avustaa pohtimalla vaihtoehtoja ja suosittelemalla niistä mielestään järkevintä. Kriittinen ajattelu on siis – ainakin näennäisesti – sisäänrakennettua ja monessa tapauksessa täysin vaivatonta.

Terveys ja sairaus ovat puolestaan asioita, jotka johtavat äkkiä jokaisella henkiseen umpikujaan. Kun sairastuminen tai sen mahdollisuus tulee ilmi, monella pää humpsahtaa p****eseen ja kriittinen ajattelu muuttuu äkkiä ylivoimaiseksi. Kännykän takalevy ylikuumenee kun haetaan tietoa milloin mistäkin blogista ja iltapäivälehdistä ja luodaan omasta mielestä jopa lääkärin tiedon ja taidon veroinen käsitys omasta oireistosta ja sairaudesta muutamassa päivässä. Lopputuloksena on vähintäänkin pelko verisyövästä, koska viikon kestänyt flunssaoireisto ja selkäsärky täsmää.

Allekirjoittanut on toki syyllistynyt yhden jos ei useamman kerran vastaavaan, joten ei tässä ole tarkoitus jeesustella. Pointti on, että tällainen ilmiö on olemassa ja se mielestäni haittaa monen elämää enemmän kuin itse sairaus tai sen oireisto. Ilmiöön liittyy aina pelkoja: ne ovat useimmiten täysin turhia, osa vieläpä syntyy täysin väärästä tiedosta. Lopputuloksena on roppakaupalla henkistä kärsimystä, jonka tarpeellisuus on erittäin kyseenalaista. Jos näkemykseni pelosta ei nyt välittynyt niin kärjistäen ilmaistakoon, että mielestäni jokainen pelkoon kulunut sekunti vie ainoastaan lähemmäs kuolemaa.

Kärsimys ei rajoitu pelkästään sisäsyntyiseen huoleen ja ahdistukseen. Näitä syntyviä pelkoja on opittu hyväksikäyttämään laajalti kaupallisin keinoin ja ilmiöstä kärsii myös yksilön talous. Ensimmäisenä toki tulee mieleen erilaiset käärmeöljykauppiaat sekä ravitsemus- ja elämäntapagurut, jotka toimivat etulinjassa siellä, missä pelko ohjaa ihmisten ajattelua. He käyttävät tiedostaen tai tiedostamattaan hyväksi pelkoa myydäkseen ravintolisiä, luontaistuotteita tai erityisravintoa, joka parantaa tai ehkäisee kaiken syövästä sydäninfarktiin. Osa heistä uskoo kaikkiin väitteisiinsä itsekin, mutta tiedän kokemuksesta, että yksittäiset käärmeöljykauppiaat toimivansa häikäilemättömästi vain oman tilipussin täyttämiseksi.

Käärmeöljykaupan pioneerit edustavat toki räikeää versiota ongelmasta. Lievempiäkin esimerkkejä on, jopa luotettavan oloisten tahojen toimesta. Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen homeopaattisia tuotteita myyvät apteekit. Näissä toki tilanne on sinänsä hyvä, että paikalla on ammattilainen, jonka velvollisuutena on kertoa, ettei näillä koskaan paranneta syöpää ja lääkärin luona tulisi käydä, mikäli oireet ovat epätavallisia.

Vähemmän tunnettuna esimerkkinä pelon hyväksikäyttämisestä tulee mieleen niin sanottuja syöpävakuutuksia tarjoavat vakuutusyhtiöt, jotka allekirjoittaneeseenkin ovat olleet yhteydessä. Kokemus oli varsin häiritsevä. Uhkapelistä on siis sinänsä kyse: kakskytäviis donaa suoraan käteen jos saat vaikkapa kivessyövän. Kaupallinen hyöty tässä syntyy kuitenkin nähdäkseni huolestumisen tai pelon ajamana ja asiaa ei ainakaan auta se, ettei vakuutuksen myyjä tuo esille sitä, että kuinka epätodennäköinen syövän kehittyminen on, varsinkin nuorella asiakkaalla. Mielestäni tällainen huoleton puhelinmyynti syövän pelon varjolla on eettisesti kyseenalaista. Mainittakoon kuitenkin positiivisena kääntöpuolena, että toisaalta asiakkaalle ei ainakaan valehdella ja rahoillensa saa toki vastinetta - jos se syöpä omalle kohdalle sattuu.

Ihmisen tiedonkäsittely on altis monenlaisille virheille ja kun kyseessä on tunnetasolla etäinen asia, moni pystyy näitä ajatusvirheitä välttämään. Toisaalta kun asia osuu vyön alle, koskien esimerkiksi omaa tai läheisen terveyttä, ajatusvirheiden vastustamisen valmiudet eivät useinkaan riitä ja tulee tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja huonoja valintoja. Joskus epätoivon seurauksena voi joutua jopa huijatuksi. Paras lääke tätä vastaan on tutustua erilaisiin ajatteluharhoihin ja selvittää, milloin omassa elämässään niihin syyllistyy. Jos kerran aikoo googlata, voisi sen aloittaa esimerkiksi hakusanoilla ’list of cognitive biases’ tai ”kognitiiviset vinoumat”.

Kognitiivisten vinoumien tunteminen ei kuitenkaan pelasta pelolta ja huolelta. Ne ovat vahvoja tunteita, jotka herätessään heittävät ajattelun väärille urille eivätkä juurikaan hievahda järkipuheesta – siksipä juuri ovatkin tehokkaita ohjaamaan kulutusta. Ihmisellä vaikuttaisi olevan alkukantainen taipumus pelätä sairauksia ja sairauksien historia huomioon ottaen on se joskus ollutkin ehkä järkevää.

En ole toistaiseksi törmännyt tässä ongelmassa parempaan hoitoon kuin omien ajatusten hallinnan ja itsehillinnän opettelu, joka tienä on pitkä ja kivinen, mutta ainakin varmasti pitää elämän mielekkäämpänä ja tilipussin suojassa käärmeöljykauppiailta. Kyseisen tien tallaaminen alkaa yksinkertaisesta ajattelun U-käännöksestä: entä jos sen sijaan että pelkäisimme olevamme sairaita tai vaarassa, uskoisimmekin olevamme terveitä ja turvassa?

Sa­ku Pelt­tari

Kirjoit­taja on kuu­dennen vuosi­kurssin lääke­tieteen opis­ke­lija Tam­pereen ylio­pis­tosta.

Oletko jo lukenut nämä?