Saanko pilata ilon elämästäsi?

Saanko pilata ilon elämästäsi? Kuva 1 / 1

Elintavat kuten tupakointi, alkoholi, ravinto – erityisesti sen määrä – liikunnan puute… Asioita, jotka vaikuttavat eri tavoin terveyteemme. Asioita, jotka minulle lääkärinä näyttäytyvät aluksi erilaisten sairauksien riskitekijöinä ja myöhemmin, jos huonosti käy, sairauksien taustasyinä. Minulla on siis velvoite selvittää näitä tekijöitä ja minun on pyrittävä vaikuttamaan niihin, jotta vastaanotollani oleva henkilö voisi jatkossakin elää mahdollisimman tervettä ja täysipainoista elämää.

Entä kun jälleen kerran keskustellessani ravinnosta, saankin vastauksena vilpittömän katseen ja toteamuksen, mutta kun hyvä ruoka on niin hyvää. Tai kun keskustellessani tupakoinnin lopettamisesta vastauksena on, että se tuottaa minulle paljon nautintoa.

Jos henkilö valitsee nautintojen tuoman välittömän ilon, onko minulla moraalista oikeutta moittia häntä siitä, kieltää nautinto häneltä? En voi uskoa, että nykymaailmassa kyse olisi tiedon puutteesta. Suurin osa kyllä tietää, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää ja ylenpalttinen ravinnonsaanti, erityisesti makeiden herkkujen, altistaa diabetekselle. Miksi sitten tiedosta ja seuraamuksista huolimatta altistamme itsemme näiden tautien riskeille?

Yhtenä syynä luulen olevan sen, että vaikka taudit ovatkin ihmisten tiedossa, ne ovat lähinnä termejä, epämääräisiä käsitteitä ilman konkretiaa. Oma suhtautumiseni näihin sairauksiin on muuttunut, kun ne ovat tulleet minulle tutuiksi komplikaatioidensa kautta. Kun olen nähnyt, kuinka ne rajoittavat jokapäiväistä elämää ja aiheuttavat tuskaa, olen jopa jossain määrin alkanut pelätä niitä. Kuinka hankalaa ja haastavaa voikaan olla diabetekseen liittyvän jalkahaavan hoito. Tai kuinka elinpiiri voikaan kaventua keuhkoahtaumataudissa, kun henkeä ei saa enää juuri lainkaan. Mutta vaikka nämä seuraukset ja niiden vakavuus tiedostettaisiin, vaikka ihmiset näkisivät läheltä, kuinka vakavia nämä komplikaatiot voivat olla, en usko senkään täysin riittävän vakuuttamaan ihmisiä elintapojen merkityksestä terveyden kannalta.

Päätöksemme eivät perustu puhtaasti järkeen ja tietoon. Mukana on aina tunnepohjasta päätöksentekoa. Haluamme tehdä valintoja, jotka tuottavat meille mielihyvää. Elintavoista keskustellessa tämä varmasti korostuu, kun vaikkapa alkoholista tai makeista herkuista saatava hyvänolon tunne on selkeästi ymmärrettävissä. Usein meillä on siitä vielä kokemustakin, mikä voimistaa tämän välittömästi palkitsevan valinnan houkuttelevuutta. Sen sijaan riskit ovat vaikeasti hahmotettavia ja epämääräisiä, eikä lääketiede ainakaan vielä kykene tarkasti sanomaan, millainen ja kuinka suuri riski on kunkin yksilön kohdalla. Ymmärrettävästi tällöin välittömästä nautinnosta pidättäytyminen ja mahdollinen parempi tilanne joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ei vaikuta houkuttelevimmalta.

Onko siis niin, että jos haluaisin todella vaikuttaa vastaanotollani käyvien ihmisten elintapoihin, ei riitä että täytän heidän päänsä lääketieteellisellä tiedolla erilaisista haitoista, riskeistä ja komplikaatioista? Tulisiko minun tietoisesti pyrkiä vaikuttamaan heihin tunnetasolla, muuttamaan heidän käsitystään siitä, mistä he kokevat saavansa nautintoa? Velvoittaako lääkärin työ minut tiedon jakamisen lisäksi myös vaikuttamaan ihmisen minuuteen? Näihinkään kysymyksiin minulla ei ole – ainakaan vielä – vastausta.

Sakari Mustalahti
Kirjoittaja on lääkärintaipaleensa alkupuolella oleva tamperelainen, jonka toiveena on oppia ymmärtämään ihmisyyttä – edes osittain.

Lue Sakari Mustalahden aiempia kirjoituksia:
Kun lääkärin ja potilaan erilaiset kulttuurit kohtaavat
Huolia ja murheita hoitamassa
Tämä löydös on nyt selvitettävä tarkemmin – vai onko?

Oletko jo lukenut nämä?