Tappouhkauksia ja loanheittoa

Yleisö tuntuu unohtaneen, että tieteellinen todiste on nimenomaan olemassa siksi, ettei tarvitse luottaa pelkkiin mielipiteisiin ja mutuun, kirjoittaa Saku Pelttari.

Tappouhkauksia ja loanheittoa Kuva 1 / 1

Kuulin epävirallisesta lähteestä, että verbaalisten kamppailulajien olympiakomitea on ottanut harkintaan lisätä rokotekeskustelun viralliseen kilpailurepertuaariinsa. Näihin kuuluukin jo oikeisto vs vasemmisto-, kapitalismi vs sosialismi, GMO vs non-GMO, ilmastonmuutoskeskustelu, ”vapaa energia”-vääntö ja ”ufot - totta vai ei”-diskurssi. Kisoissa tieteellisesti vahvistettuun näyttöön ja loogiseen pohtimiseen perustuva argumentointi kokeilee voimiaan henkilöhyökkäyksiin, kognitiivisiin harhoihin sekä likaisiin keinoihin ja mutuiluun perustuvaa räyhäämistä ja roiskimista vastaan. Verbaalisen urheilun media kohtelee molempia puolia onneksi tasapuolisina kilpakumppaneina, jolloin polarisoituneen keskustelun ylläpito ja oikean tiedon sekä myös valheiden ja epätiedon tasapuolinen leviäminen on taattu.

Toistaiseksi rokotekeskustelu jatkuu kotimaassa aktiivisena, joskin vähän väsyneempänä kuin viime vuonna. Vaikuttaisi siltä, että vuoden takaisista kisoista on vielä turnausväsymystä ilmassa. Vääntäminen toki jatkuu ärhäkkänä puulaakitasolla, mutta mestaruusliiga on toistaiseksi vielä pysynyt rauhallisena ja kunnon yhteenottoja ei kentällä ole näkynyt. Kokonaisuutta arvioiden pro-rokottajat ovat edelleen voitolla, mutta anti-rokottajat silti vielä jaksavat taistella sissitekniikoilla.

No, vakavasti puhuen. Rokotevastainen liike on ollut olemassa niin kauan kuin rokotteetkin ja argumentit ovat edelleen samat kuin melkein vuosisata sitten. Siinä missä rokotteita suosivien maailma ja maailmankatsomus kehittyy, vastustajat ovat jääneet ajastaan jälkeen. Näkyvimmät keinot ovat samat kuin viime vuosisadan alussa: valheellisen tiedon levittäminen, pelon lietsominen, henkilöiden kunnian loukkaaminen ja henkilöhyökkäykset, ääritapauksissa perättömät rikosilmoitukset ja nimettömät tappouhkausviestit, joita allekirjoittanutkin teksteistään joskus saa.

On vaikea ymmärtää, kuinka tällaista toimintaa harrastava ryhmä, vaikkakin pienenä vähemmistönä vielä pysyykin, kerää lisää ja lisää jäseniä. Toki allekirjoittanut on todistanut sivusta influenssan aiheuttamia kuolemia vuosien varrella ja tutustunut isorokon ja polion historiaan. Näiden vuoksi elän ehkä jonkinlaisessa kuplassa, enkä sen sisällä keksi hyvää syytä hyväksyä laajamittaista rokotevastaisuutta. Järjestelmällinen rokotteista kieltäytyminen johtaa aina vähintään lisääntyneeseen tautikuolleisuuteen erityisesti niissä ihmisryhmissä, jotka ovat riippuvaisia laumaimmuniteetista, kuten esimerkiksi imeväiset, vanhukset, immuunipuutteiset tai ne harvat, joilla rokotteet eivät yksinkertaisesti toimi.

Mielestäni suurimpana ongelmana ei ole rokotedenialistit tai rokotemyönteiset osapuolet, vaan yleisö – kaikella kunnioituksella. Sivusta seuraava massa sijoittuu vaistomaisesti keskustelun välille ja välttää ottamasta absoluuttista kantaa, ikään kuin muka olisi kyse tasa-arvoisista mielipiteistä. Yleisö tuntuu unohtaneen, että tieteellinen todiste on nimenomaan olemassa siksi, ettei tarvitse luottaa pelkkiin mielipiteisiin ja mutuun. Vaikka se ei olisi täydellinen, se on aina parempi kuin tuulesta temmattu fiilis.

Allekirjoittanut on pelannut tätä peliä reilut kymmenen vuotta, lähinnä harrastemielessä. Kirjoitin viimeksi noin vuosi sitten rokotusdenialisteista tällä palstalla. Toin esille, kuinka rokotuksia vastustavien ajatusmaailma toimii ja millaisia vinoumia ja harhoja ajatteluun liittyy. Sain kirjoituksestani runsaasti kiitosta samanmielisiltä. Viikon sisään eräs kollega kuitenkin lähetti minulle eräästä aiheeseen liittyvästä sosiaalisen median salaisesta keskusteluryhmästä nipun kuvakaappauksia, jossa rokotevastaiset keskustelivat kirjoituksestani.

Luin kaikki kommentit huolella ja yritin tosissani löytää hyvin perusteltuja argumentteja kantojani vastaan. Yhtään ainoata kommenttia rokotteista ei kukaan kirjoittanut koko keskusteluketjussa, vaan keskustelussa käytiin läpi allekirjoittaneen henkilökohtaisia ominaisuuksia. Osalle olin aivopesty lääkeyhtiöiden kätyri, toisille tietämätön pikkupoika tai ärsyttävä jeesustelija.

Olin odottanut tällaista reaktiota ja valmistautunut vastaanottamaan henkilöhyökkäyksiä, sillä keskustelijana rokotekieltäjä on aina raskas. Järkeä puhuvat väsyvät nopeasti, koska vastapuolen keskustelukeinot perustuvat ensisijaisesti loukkaamiseen ja lannistamiseen. Epätoivo on väistämätön tunne, kun jokainen tieteellinen tai järkiperäinen argumentti käynnistää vastapuolelta sivistymättömän loanheiton, syyllistämisen, uhriutumisen ja uhkailun. Toisaalta ei ole häpeä jättää räkyttäjää omaan karsinaansa painimaan mudan kanssa ja pitää omat vaatteet puhtaana, mutta harhainen propaganda leviää sitä enemmän mitä vähemmän sitä vastustetaan.

Rokotteiden puolustaminen on toiminut parhaiten silloin, kun on pelattu tiimipeliä. Esimerkkinä #minäsuojaanpotilasta. Yksinään järjen puhuminen käy nopeasti raskaaksi eikä tilanne ole koskaan yksi vastaan yksi. Lääketieteen koulutuksessa on jo Varsinais-Suomessa otettu ensimmäinen askel huuhaata vastaan taistelemisessa, mutta vielä tarvitaan suurempaa yhteistä rintamaa koko maan tasolla. Huuhaata vastaan olisi syytä alkaa taistelemaan jo peruskoulussa keskittymällä kriittisen ajattelun kehittämiseen entistä enemmän.

Tiimityöstä puheenollen, huomaan odottavani miten tuleva ”puoskarilaki” ottaa kantaa äärimmäiseen rokotevastaisuuteen, koska se on loppujen lopuksi juuri sitä: puoskarointia. Erityisesti homeopaattisten rokotteiden käyttö aitojen sijasta huolestuttaa allekirjoittanutta suuresti. Lakia tarvitaan myös jo senkin vuoksi, ettei päädytä suurvaltojen kaltaiseen vaihtoehtoisten totuuksien maailmaan: väärän tiedon leviämisen estäminen ei voi olla yksittäisten valveutuneiden henkilöiden harteilla.

Kirjoittaja:
Saku Pelttari

Kirjoit­taja on kuu­dennen vuosi­kurssin lääke­tieteen opis­ke­lija Tam­pereen ylio­pis­tosta.

Oletko jo lukenut nämä?