Uutena vuotena kuuluu perinteisesti luvata jotain. Lupausten historia juontaa juurensa jo muinaiseen Babyloniaan ja sopivan lupauksen löytämiseksi löytyy internetistä jopa testi. Se tosin taitaa olla enemmän naisille suunnattu, sillä sain ehdotukseksi luvata, että mahdun kesällä kukkamekkooni.
Pikaisen internethaun perusteella opin, että lupaus voi olla joko salainen tai julkinen. Muutaman vuoden takainen kymmenen yleisimmän lupauksen lista ei yllänyt. Ykkösenä oli läheisten kanssa vietetyn ajan lisääminen ja mukaan mahtui myös elämästä nauttimaan opiskelu ja velkojen vähentäminen. Ennalta olin osannut epäillä tupakoinnin lopettamisen, painon pudotuksen ja liikunnan lisäämisen olevan listan kärkipäässä. Opin kuitenkin myös, että vain kymmenesosa lupauksista toteutuu vuoden loppuun asti ja että jopa puolet rikotaan heti alkuunsa.
Miksi ihmiset sitten menevät tekemään moisia lupauksia, jos eivät edes aio niitä pitää? Ymmärrykseni lisäämiseksi kaivoin esiin tietoisten elämänmuutosten toteuttamista kuvaavan Prochaskan ja DiClementen muutosvaihemallin. Muutosvalmius jaetaan viiteen eri vaiheeseen, joista ensimmäisessä henkilö on esiharkintavaiheessa, eikä ole tietoinen muutostarpeesta tai pidä muutoksen toteutumista itselleen mahdollisena. Uudenvuodenlupaus syntyy vain jonkun painostuksesta tai vaatimuksesta ja se tuskin tulee kauaa pitämään.
Toisessa vaiheessa henkilö harkitsee muutosta ja miettii voisiko se olla toteutettavissa. Hyötyjä ja haittoja punnitaan. Uusi vuosi voi tarjota tässä vaiheessa olevalle henkilölle virikkeen muutoksen toteuttamiseksi. Valmisteluvaiheessa henkilö on päätynyt suunnitelman toteuttamisen ja alkaa toteuttaa sitä siirtyen toimintavaiheeseen. Ylläpitovaiheessa henkilö on jo toteuttanut uudenvuodenlupauksensa tai muun muutoksen ja jatkaa sen toteuttamista.
Repsahdukset ovat normaali ja luonnollinen osa muutosta ja niitä voi sattua kenelle tahansa missä vaiheessa muutosta tahansa. Niihin liittyy usein häpeää tai itsesyytöksiä, mutta niiden kautta voi oppia ennakoimaan omaa käyttäytymistään ja sitä kautta mahdollistaa pysyvämmän muutoksen.
Vähäpätöiseltäkin tuntuva uudenvuodenlupaus voi olla ensiaskel kohti suurempaa elämäntapojen remonttia. Lähipiirin rooli on elämäntapamuutoksissakin keskeinen ja yhdessä tehty lupaus lienee helpompi toteuttaa. Toisaalta rikkoutunutkin uudenvuodenlupaus voi olla pidemmän päälle arvokas ensiaskel muutoksessa.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri.
