Vuoropuhelu on tärkeä osa hoitoa

Meillä ihmisillä on taipumuksena etsiä erilaisille asioille merkityksiä, kirjoittaa Aleksi Varinen.

”Mitä ihmettä tämä diagnoosi tarkoittaa?” Lähes jokainen lääkäri lienee törmännyt kysymykseen joko oman potilaan tai tuttavan esittämänä. Kysyjä on käynyt tutkimuksissa ja pyytää tuttua lääkäriä selittämään sen merkityksen. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä latinan- tai kreikankielisen termin kääntämisestä suomeksi. Taustalla on halu ymmärtää, mitä asetettu diagnoosi tarkoittaa juuri minun tapauksessani.

Meillä ihmisillä on taipumuksena etsiä erilaisille asioille merkityksiä. Näistä merkityksellisistä palasista rakennamme elämäntarinaamme. Ajoittain erilaiset kriisit vaikeuttavat tarinan kokoamista. Tarinan jatkuvuus voi olla uhattuna tai uudelle asialle ei osata antaa merkitystä. Tarina hajoaa ja sen korjaamiseen tarvitaan apua.

Eräs tapa nähdä lääkärin vastaanottotilanne onkin tarkastella sitä kahden rinnakkain kulkevan tarinan kautta. Potilas kertoo tarinansa oireistansa ja niiden merkityksestä omalla kielellään ja lääkäri kuvaa havaitsemiaan sairauden aiheuttamia kehon toiminnan muutoksia omalla - usein enemmän lääketieteen sanastoa sisältävällä - kielellään. Yhteisenä päämääränä on muodostaa kertomus, jossa kummankin osapuolen näkemykset kohtaavat ja potilas voi jatkaa elämäntarinansa muodostamista luoden merkityksiä kohtaamilleen asioille.

Aiheeseen liittyviä tieteellisiä artikkelitakin on olemassa. Tiedetään, että pelkkä luettelo erilaisista oireista johtaa harvoin siihen, että lääkäri päätyy oikeaan diagnoosiin. Eri sairauksien oireistossa on huomattavaa päällekkäisyyttä ja eri sairaudet ilmenevät eri potilailla eri tavalla. Tästä huolimatta jopa yli seitsemässäkymmenessä prosentissa tapauksista lääkäri pystyy päättelemään oikean diagnoosiin jo pelkästään potilaan oireiden perusteella. Syynä tähän on se, että potilaan käsitys sairaudesta rakentuu suurilta osin hänen kehossaan tapahtuvista sairauden aiheuttamista muutoksista ja diagnoosin kannalta sillä, miten ja missä järjestyksessä potilas oireensa on kokenut ja niitä vastaanotolla kuvailee, on huomattava merkitys. Lääkärin onkin hyvin tärkeää kuunnella potilaan tarina hänen sairaudestaan: miten oireet sijoittuvat ajallisesti ja miten potilas on ne ryhmitellyt. Tämän jälkeen lääkäri ja potilas molemmat muodostavat vuoropuhelun kautta käsityksen siitä, mistä on kyse ja mitä se tarkoittaa. Kertomus voi jatkua.

Aleksi Varinen

Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri