Ekumeniaa uskomushoitoihin

Ekumeniaa uskomushoitoihin Kuva 1 / 1

Olen saanut akupunktiohoitoa Singaporen yliopistosairaalan akupunktiotutkimuskeskuksessa, bhutanilaista hierontaa viiden tähden luksuskylpylässä Thimphussa, mutakylpyjä Saarenmaalla. Kittilässä lihaskipujani lievittää koulutettu (toki laillistettu) hieroja, jonka ”sekoitushoitoon” kuuluu niin klassista hierontaa, hermoratahierontaa ja tarpeen tullen kalevalaista jäsenkorjausta. Hyvin tuloksin. Helsingissä saatan mennä koulutetun ja laillistetun urheiluhierojan tekemään ayerveda-aromaterapiaan, rentoutua hierontaplintillä liki levitoimaan nirvanassa.

Olen kertonut vaivojen lievityskonsteistani vastaanotolla ylilääkäriprofessorille ja hän sanoo lempeästi: ”Ihan sama, mikä auttaa”. Kyllä hän voisi kirjoittaa lääkkeen, joka rentouttaa lihakset ja tönkkösuolaa pään. Mutta se ei ole välttämätön ja viisaalla lääkärillä on kokonaisnäkemys ja hän antaa potilaan päättää itse. Potilas on kipujensa kanssa 24/7, ei lääkäri.

En ole asioinut luontaistuotekaupoissa, en tilaa ihmeaineita netistä. Ostan ainoan vitamiinilisäni, D-vitamiinin, apteekista. En ole koskaan kieltäytynyt hoitavan lääkärin valitsemista hoitolinjauksista.

Potilaana minua harmittaa uskomus- ja poliisiasiain ministerimme Päivi Räsänen, joka lääkärinä vaati lakia uskomushoitojen kieltämiseksi. Valitettavasti huijareita ja rikollisia riittää kaikille toimialoille. Heitä varten on rikoslaissa ja kuluttajansuojalaissa jo valmiiksi pykälät.

Nyt keskustelussa ääntä pitävät vain ääriryhmät – näinhän on uskomusasioissa tehty jo vuosituhansia. Hoitovaihtoehtokeskustelusta puuttuvat kokeneet, potilastyötä tekevät kliinikot. Olisiko niin, että ”ihan sama, mikä auttaa” ei myy otsikkona yhtä hyvin kuin ”uskomushoidot johtaneet surmiin”? Keskustelusta puuttuvat myös järkevät, kiihkottomat potilaat. Missä vaiheessa joku hyvinvointipalvelu muuttuu puoskaroinniksi? Jos hoidan alaselkäkipuani fysioterapeutin ohjaamalla jumpalla hoitolaitoksessa, se on sallittua. Jos teen samat liikkeet joogatunnilla, se onkin jo uskomushoitoa. Mistähän syystä korpien keskelle rakennetut umpitylsät kuntoutuslaitokset ovat asiakkaiden puutteessa lakkautusuhan alaisia, kuntoutettavien sotaveteraanien vähennyttyä? Silti Viron kylpylöissä riittää itse maksavia suomalaisasiakkaita.

Potilaana kaipaan uskomuslääkitys- ja hoitoasioihin ekumeniaa. Jos pitkäaikaissairas saa oireisiinsa lievitystä, onko palo väärin sammutettu, jos ei sitä ei sammuta laillistettu lääkäri?

Satu Salonen
Kirjoittaja on sairaan hyvä potilas ja tietokirjailija, joka asuu osan vuodesta Kittilässä.

Oletko jo lukenut nämä?