Ikävä herra Bakeria

Bakerin kystassa tiivistyy sairastuneen toive: vaivan aiheuttaja löydetään nopeasti, sillä on nimi ja tiedetään miten se hoidetaan.

Luulen, että moni nivelrikon kanssa elävä kokee sairauden etenemisen kuten minä, vaiheittaisena. Välillä on rauhallisia jaksoja, sitten kivuliaita ja vielä kivuliaampia. Tiedän hyvin, että kipein ja kremppaavin paikka, vasen polveni, varmaankin vaatii jossain vaiheessa ison remontin, mutta toivon että siihen on vielä pitkä aika.

Hitaasti eteneviin vaivoihin tottuu tai ainakin oppii elämään niiden kanssa koska tietää, ettei parantumista ole tiedossa eikä elämää saa kokonaan kivuttomaksi. On toki tylsää, kun ei enää esimerkiksi pääse kyykkyyn tai jos pääseekin niin ei sieltä enää ylös.

Sen vuoksi olikin ihanaa, kun herra Baker tuli elämääni tai oikeammin Bakerin kysta polveeni. Tosin kun kivut alkoivat todella pahasti haitata kävelyä, en tiennyt herra Bakerista tuon taivaallista, enkä ehkä vieläkään tietäisi, jos ei tarkoitus olisi ollut lähteä kauan suunnitellulle (ja säästetylle) matkalle.

Kun tiedossa oli paljon kävelyä, kuvittelin selviäväni oikein vahvoilla lääkkeillä. Siihen tarvittiin lääkäri, jolle kerroin miksi tarvitsin reseptin. Lääkärin mielestä polvi piti kuitenkin tutkia, vaikka kuinka selitin, että se on tutkittu ja kuvattu ja nivelrikko siellä jyllää, mutta nyt piti saada pika-apu lomamatkaa varten. Tutkittiin kuitenkin. Ilmeni, että polvitaipeessa oli iso patti joka ei ollut turvotusta, kuten minä luulin, vaan todennäköisesti Bakerin kysta. Niin kuin olikin. Isohko patti ilmeisesti painoi jotain hermoa ja aiheutti siten joka askeleella kivun, sillä itse kysta on kuulemma kivuton.

Hoito oli potilaalle helppo, kystaan pistettiin piikki ja imettiin sillä neste pois. Taipeessa ollut patti siis hävisi. Ja sen jälkeen käveleminen sujui taas ja pystyin liikkumaan matkalla ilman dopingia.

Bakerin kystassa tiivistyy sairastuneen toive. On vaiva, sen aiheuttaja löydetään nopeasti, sillä on nimi ja tiedetään miten se hoidetaan. Hoito on helppo ja tehoaa heti. Elämä palautuu normaaliksi.

Leena Mallat
Kirjoittaja on 63-vuotias eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.

Lue lisää jutun aiheesta