Ikävä yhtä lääkäriä

Ikävä yhtä lääkäriä Kuva 1 / 1

Kukaan ole seppä syntyessään. Nuorien lääkärien on päästävä treenaaman taitojaan eri tehtävissä, lisäksi elämäntilanteet muuttuvat, työpaikkaa vaihdetaan. Kaukana takana on lapsuudesta tuttu aika, jolloin yksi ja sama kunnanlääkäri hoiti vuosia perhettämme.

Pärjään vielä vaihtuvien lääkärien rumbassa, sillä olen kohtuullisen toimintakykyinen, muisti pelaa riittävästi ja puhekyky on tallella. Kiitos karjalaisten sukujuurien pystyn tarvittaessa selostamaan asiat lyhyessä ajassa. Osaan siis kertoa rivakasti mikä minua vaivaa ja ennen kaikkea pystyn vielä kertomaan aina uudestaan ja uudestaan mikä minua on aiemmin vaivannut ja muistan vielä miten minua on eri hoitopaikoissa hoidettu.

Kerron esimerkin: olen käynyt säännöllisesti kutsuttuna syöpätarkastuksissa HYKS:ssä kymmenen vuotta, tosin välissä oli vajaa kaksi vuotta taukoa. Rintasyöpätarkastuksissa minulla oli joka kerta eri lääkäri. Nyt lymfoomatarkastuksissa, joita tiheimmillään on ollut kolmen kuukauden välein, minulle on sattunut sama lääkäri kahdesti. Tiedän; näin koulutetaan jos ei maailman parhaita niin ainakin lähes parhaita syöpälääkäreitä. Syöpäpotilaat siitä hyötyvät.

Ymmärrän myös hyvin, ettei tarkastava lääkäri ehdi lukea koko potilashistoriaa joka jo on kertynyt. Onhan tarkoitus keskittyä siihen missä nyt mennään, mitä sanovat verikokeet, miltä näyttää TT-kuva.

Mutta entä kun kaikki ei ole hyvin ja keuhkoissa näkyy mystisiä pilkkuja. Radiologin mukaan ne eivät näytä syövältä, verikokeiden mukaan tulehduskaan ei niitä selitä. Lääkäri yrittää selvittää mistä voisi olla kysymys ja minä yritän auttaa kertomalla mitä kaikkea aiemmin on sattunut joka voisi selittää mustat pilkut. Olisiko se keuhkoklamydia, sellainenhan minulla oli vuosi sitten ja se näkyi yhtä mystisesti kuvissa, muttei verikokeissa? Ja lääkärini selaa potilashistoriaani taaksepäin ja etsii tietoja millainen tilanne vuosi sitten oli.

Toki tälläkin tavalla edetään ja päästään johonkin lopputulokseen tai uuden toimenpiteen tarpeellisuuteen, mutta kuluttavaa se on potilaalle, jonka sielua kalvaa jo syövän uusiutumisen pelko.

Entä mitä tapahtuu, jos yleiskuntoni selvästi heikkenee, muisti ei enää pelaa kunnolla ja sairauskertomukseni monimutkaistuu niin etten edes kaikkea ymmärrä?

Voi kun joku tuntisi minut sairauksineni enkä olisi vain nippu papereita tai numero tietokoneessa aina eri lääkärille.

Leena Mallat
Kirjoittaja on Viva-lehden toimittaja, joka on sairastanut rintasyövän ja lymfooman.

Oletko jo lukenut nämä?