Nokia putosi hämmentävän nopeasti altavastaajaksi epäonnistuttuaan uuden paremman käyttöjärjestelmän kehittämisessä. Apple ja Android hurauttivat kerralla ohi. Alkoi hype, jossa erityisesti iPhone surffasi suosion aallonharjalla. Nokian menetti maineensa. Siitä tuli luuseri, jonka puhelinta vain harva halusi enää kantaa.
Nyt on Nokia tehnyt ylistetyn puhelimen. Asiantuntijat pitävät sitä erinomaisena, jopa markkinoiden parhaana. Maineenmenetyksen seurauksena kuluttajat eivät kuitenkaan usko sen paremmuuteen. Vaikka Nokia tekisi kuinka hienon puhelimen, se ei välttämättä kelpaa. Menetetty maine on ansaittava takaisin. Se tapahtuu hitaammin kuin maineen menettäminen.
Julkinen terveydenhuolto, erityisesti terveyskeskukset, ovat joutuneet samankaltaiseen kierteeseen. Mikään ei kelpaa. Vaikka hoito olisi ollut hyvää, kertoja puhuu arvauskeskuksesta. Mistä johtuu yksityisen terveydenhuollon hyvä maine ja julkisen huono?
Ehkäpä yksi syy on erilaisissa asiakkaissa, potilaissa. Potilailla on erilaiset sairaudet ja vaivat.
Yksityisessä lääkärikeskuksessa, oli sitten kyse työterveyshuollosta tai yksityisestä ihan yleisellä tasolla, potilaat ja heidän vaivansa ovat helpompia: Tuki- ja liikuntaelinvaivoja, niska- ja hartiaseudun kiputiloja, migreeniä jne. Tai sitten ihmiset tulevat ”työhöntulotarkastukseen” tai ”vuositarkastukseen”. He ovat usein työikäisiä toimistotyöntekijöitä, joilla on tyylikkäät merkkivaatteet ja kaiken kruunaa hyväntuoksuinen parfyymi tai partavesi. Juoppoja ei käytävällä juuri näy jonottamassa tikattavaksi, ei myöskään vanhuksia, joiden riisuutuminen kestää usein yhtä kauan kuin vastaanottoon on varattu aikaa.
Terveyskeskuksessa vaivat ovat vaikeampia, pitkähoitoisempia, vaativampia ja potilaat joskus hankalia. Kaikki potilaat jonottavat samoilla tuoleilla. Tuoksu on joskus kuvottavat.
En ole tilastoja nähnyt, mutta luulenpa että esimerkiksi astma-, allergia-, diabetes-, reuma- sepelvaltimotauti, MBO- ja verenpainepotilaista valtaosan hoitavat terveyskeskukset puhumattakaan masennuksesta, liikalihavuudesta ja päihderiippuvuudesta.
Sellaista on elämä. Huono-osaisiakin on. Kaikki eivät tuoksu hyvältä eivätkä kaikki käyttäydy hyvin. Sivistysvaltiossa heidätkin hoidetaan. Ne jotka eivät kestä suomalaista arkea, hakeutuvat ”privaattiin”.
Erikoissairaanhoidolla on toki paljon parempi maine kuin perusterveydenhuollolla. Se on ymmärrettävää. Kukaan tai mikään muu organisaatio ei tarjoa vakavien ja vaativien sairauksien hoitoa yhtä kattavasti. Erikoissairaanhoidosta kannattaa ”tykätä”. Joskus elämä saattaa olla kiinni julkisen terveydenhoidon toimivuudesta.
Nokia oli ennen esimerkki kaikissa strategiaseminaareissa. Konsultit hehkuttivat, että Nokian maine on niin vahva, että Nokia kestää virheitä – sammuvia näyttöjä, räjähtäviä akkuja, hajoavia puhelimia… Ei kestä enää. Maine meni. Se on ansaittava takaisin ankaralla työllä. Samoin on terveyskeskusten laita. Nokia syndroomasta päästään eroon työllä ja teoilla.
Erkki Alanko
Kirjoittaja on 64-vuotias helsinkiläinen viestinnän neuvonantaja, jolla on todettu eteisvärinä. Se ei kuitenkaan häiritse tärkeintä: Hän on intohimoinen puutarhaharrastaja.
