Kipuni on korvien välissä

Kivunhoidossa tarvitaan sekä lääkkeellisiä että lääkkeettömiä elementtejä, kirjoittaa Sirpa Tahko.

Kipuni on korvien välissä Kuva 1 / 1

Kiputuntemus etenee kipuhermoja pitkin selkäytimeen ja sieltä aivojen kipukeskukseen. Koska kipukeskus sijaitsee aivoissa, on kipu aina korvien välissä. Kipu jaotellaan akuuttiin ja krooniseen kipuun. Krooninen kipu on luonteeltaan toisenlaista kuin akuutti kipu; se ei esimerkiksi enää viesti elimistölle välittömästä vaarasta niin kuin akuutti kipu tekee. Nykytietämyksen mukaan mikä tahansa kipuoire voi kroonistua, jos kipuradat herkistyvät kivulle. Silloin ihmisen oma kivunsäätelyjärjestelmä ylivirittyy. Kivulle herkistyminen tapahtuu, jos akuutti kipu jää hoitamatta tai kipuoire liiaksi pitkittyy.

Aivojen kipukeskuksesta on runsaasti yhteyksiä limbiseen järjestelmään, joka säätelee mielialaan ja tunteisiin liittyviä reaktioita. Tunteilla ja ajatuksilla on vaikutusta kivun kokemiseen ja päinvastoin. Onnellisuuden ja ilon tunteet voivat vähentävät kroonista kipua, mutta toisaalta kipu taas herättää huolta, pelkoa, ahdistusta ja turvattomuutta. Kipumekanismien ymmärtäminen voi kuitenkin vähentää pelon ja ahdistuksen tunteita ja sitä kautta kipua. Ajantasaisen tiedon hankinta on siis kivunhoitoa.

Aivojen kuvantamislaitteet ovat tuoneet kivuntutkimukseen 2000-luvulla uuden ulottuvuuden. Kipu voidaan ”nähdä”. Pelkistä aivokuvista voidaan todeta kivun laajuus ja voimakkuus. Näkymättömästä kivusta on näin tullut myös lääketieteessä todellisempaa. Potilaan oma kuvaus kivuistaan ei ehkä tulevaisuudessa ole enää ainoa tietolähde, joka muun näytön puuttuessa saatettaisiin mitätöidä. Potilas ei kanna yksin todistustaakkaa. Kuvantamistutkimukset ovat esimerkiksi muuttaneet fibromyalgiadiagnoosin luonnetta. Fibromyalgia on monimutkainen kipua aiheuttava hermoston häiriö, jonka perimmäinen syy on tuntematon. Fibromyalgian aiheuttama kipu on kuitenkin todellista ja usein invalidisoivan kovaa.

Kivunhoidossa tarvitaan sekä lääkkeellisiä että lääkkeettömiä elementtejä. Niiden välille ei kannata virittää vastakkainasettelua. Hyvän hoidon peruspilarina on asiansa osaava, empaattinen lääkäri, joka on kiinnostunut edistämään potilaansa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kroonistuneessa kivussa lääkehoidolla saadaan vain osittain helpotusta tilanteeseen. Niin sanotut perinteiset kipulääkkeet eivät välttämättä auta, vaan tarvitaan lääkkeitä, jotka vaikuttavat kivunsäätelyjärjestelmään. Kroonisista kivuista migreeni on ainoa, johon kipulääkkeet tehoavat, jos tehoavat. Migreeni on neurologinen sairaus, jossa päänsäryn syyhyn pystytään lääkkeillä suoraan vaikuttamaan.

Usein kroonisessa kivussa joudutaan hakemaan sopivaa ja mahdollisimman hyvin toimivaa lääkeyhdistelmää pitkään, useita kuukausia. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietämistä niin potilaalta kuin lääkäriltäkin. Lääkkeiden rinnalle on tärkeää saada myös muuta hoitoa, joka auttaisi rauhoittamaan jatkuvasta kivusta ylivirittynyttä kivunsäätelyjärjestelmää. Erilaisia lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Oman mielen rauhoittaminen, erilaisten mielihyvän lähteiden löytäminen ja omien kipua hillitsevien välittäjäaineiden liikkeelle saaminen jarruttaa kipua tehokkaasti.

Endorfiinit ovat keskushermostossa esiintyviä hormoneja eli elimistön itse tuottamia välittäjäaineita, jotka saavat aikaan mielihyvän tunnetta ja vähentävät samalla merkittävästi kipuja. Endorfiineja vapautuu muun muassa pitkäkestoisessa liikunnassa, mielimusiikin kuuntelussa, nauraessa, itkiessä, seksin aikana, auringonpaisteessa, suklaata syödessä ja unessa.

Kivunhoidossa ei ainakaan vielä päästä kiinni suoraan aivoihin, eikä kukaan voi itse korviensa väliä vain tahtonsa varassa säädellä. Kroonista kipua hoidettaessa täytyy ihmistä ymmärtää kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon kaikki mahdolliset tekijät, jotka ylläpitävät ja pahentavat kipua tai voivat sitä lievittää. Ja potilaana voin itse jatkuvasti etsiä lisää tietoa, kuunnella omaa kipuani ja kokeilla uusia tapoja sen kanssa elämisessä.

Sirpa Tahko

Kirjoittaja on kipupotilas, psykologi ja työnohjaaja.

Oletko jo lukenut nämä?