Tehostetun palveluasumisen piirissä olevien vanhusten suuhygienia jää usein huonolle hoidolle, ja osittain tästä syystä monet heistä kärsivät aliravitsemuksesta, osoitti THM Riitta Saarela väitöstutkimuksessaan.
Tutkimuksessa selvitettiin tehostetun palveluasumisen yksiköissä asuvien vanhusten suunterveyttä ja arvioitiin sen yhteyttä ravitsemukseen ja kuolleisuuteen. Tutkimukseen osallistui 1 475 asukasta helsinkiläisissä ja espoolaisissa yksiköissä (2007). Osallistujien keski-ikä oli 83 vuotta, naisia tutkituista oli 79 %.
Tutkituista yli puolet oli menettänyt kaikki omat hampaansa. Hampaattomista suurimmalla osalla oli kokoproteesit, mutta noin 13 % heistä ei käyttänyt mitään proteesia. Nämä hampaattomat asukkaat, jotka eivät käyttäneet proteesia, kärsivät useimmin aliravitsemuksesta. Kaikkiaan vain noin joka viidennellä asukkaalla oli hyvä ravitsemustila: 13 % kärsi aliravitsemuksesta ja 65 % oli aliravitsemusriskissä. Suuri osa asukkaista sai liian vähän energiaa ja ravintoaineita ruuasta. Proteiinia sai ruuasta liian vähän jopa puolet asukkaista. Vähäinen proteiinin saanti oli yhteydessä hampaattomuuteen.
Suun päivittäinen hoito ei toteutunut 17 %:lla asukkaista. Huonoiten suunhoito toteutui niillä, joiden toimintakyky oli niin heikko, että he tarvitsivat apua päivittäisissä toiminnoissaan ja joilla oli muistiongelmia tai aliravitsemusta. Hampaattomat, matalasti koulutetut, sekä ne asukkaat, joilla päivittäinen suun puhdistaminen ei toteutunut, käyttivät muita harvemmin myös suun terveydenhuollon palveluja.
Joka neljännellä asukkaalla olikin jonkinlainen suun ongelma. Noin joka viides asukas kärsi puremisongelmista tai suun kuivuudesta, 12 % nielemisongelmista ja 7 % suun kivusta. Puremisongelmat ja nielemisongelmat olivat yhteydessä huonoon ravitsemustilaan ja ne myös ennustivat kuolleisuutta.
Yhä useampi ikääntyy omat hampaat suussa, mutta toimintakyvyn heikentyminen, haurastuminen ja sairaudet voivat heikentää kykyä huolehtia omatoimisesti suun päivittäisestä hoidosta. Saarela toteaakin, että suunhoidossa auttaminen tai siitä huolehtiminen tulisi olla tärkeä osaa henkilökunnan työtä. Myös tarvittava hammaslääketieteellinen hoito on järjestettävä. Asukkaiden ravitsemustilaa tulisi seurata yhteistyössä hoitohenkilökunnan, geriatrien, ravitsemusterapeuttien ja suun terveydenhuollon ammattilaisten kesken.
Lähde: Saarela Riitta. Oral and nutritional problems among residents in assisted living facilities. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2014.
Kirjoittaja:
Annika Nissinen
FM, tiedottaja-toimittaja,
Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Hammaslääkärilehdessä 2/2015.
