COVID-19:n havaitseminen ei ole helppoa

Diagnoosiin pääsyä epidemian alkuvaiheessa hankaloitti se, että oireet ja löydökset vaihtelivat.

Kiinalaiset julkaisivat New England Journal of Medicinessa analyysin 1 099 koronaviruspotilaan aineistosta. Tutkimus osoittaa, ­että COVID-19:n havaitseminen ei ole helppoa.

Tapaukset olivat joulu-tammikuulta ja 483 oli Wuhanista, josta epidemia lähti liikkeelle. Potilaiden keski-ikä oli 47 vuotta, ja heistä 42 prosenttia oli naisia.

Inkubaatioajan mediaani oli 4 vuorokautta. Kuumetta oli hoitoontulovaiheessa 44 prosentilla ja hoidon aikana 89 prosentilla. ­Yskää oli 68 prosentilla, ripulia vain 4 prosentilla.

Lymfopeniaa (alle 1 500 mm3) oli 83 prosentilla potilaista ja trombosytopeniaa (alle 150 mm3) 36 prosentilla. 60 prosentilla CRP-arvo oli yli 10 mg/l.

Lähes kaikille potilaille tehtiin keuhkojen TT-kuvaus, mikä ei kyllä ole normaalia toimintaa. Päälöydökset olivat mattalasimainen sameus (56 prosenttia) sekä molemminpuolinen epätasainen varjostus (hajanaiset infiltraatit) (52 prosenttia).

Keskimääräinen sairaalahoidon kesto oli 12 vuorokautta, ja 91 prosentilla potilaista oli lääkärin toteama pneumonia.

Diagnoosiin pääsyä epidemian alkuvaiheessa hankaloitti se, että oireet ja löydökset vaihtelivat. Lymfopenia oli ­ainut vinkki COVID-19-taudista, mutta täydellistä verenkuvaa ei päivystyksessä helposti saa ja ainakin tulos tulee viiveellä.

Jos pandemia tulisi Suomeen, tehohoitopaikat taitaisivat loppua kesken. Onneksi kuolleisuus on aika vähäinen. Tehohoitoon joutui 5 prosenttia, hengityskoneeseen 2,3 prosenttia, ja potilaista 1,4 prosenttia kuoli. Vakavaan tautimuotoon olivat yhteydessä korkeampi ikä sekä vähintään yksi perussairaus.

Heikki Ekroos

Julkaistu aikaisemmin Lääkärilehdessä 10/2020