Etähoito ja aktiivisuusranneke eivät saaneet valtimotautipotilaita kävelemään

Kuukausittainen etävalmennus osoittautui liian ”laimeaksi”.

Etähoito ja aktiivisuusranneke eivät saaneet valtimotautipotilaita kävelemään Kuva 1 / 1

Etähoitoon ja uuteen tekniikkaan liittyy paljon odotuksia elämäntapamuutosten tukena. Alaraajojen valtimotautia sairastavat ovat yksi potilasryhmä, joka tukea tarvitsee. Ohjattujen kävelyharjoitusten tiedetään parantavan kävelykykyä ja ­vähentävän oireita. Monille ohjattuun harjoitteluun pääseminen viikoittain voi kuitenkin tuottaa ongelmia.

Chicagolaiset tutkijat satunnaistivat 200 alaraajojen valtimotautia sairastavaa potilasta joko etäohjattuun hoitoon tai tavanomaiseen avohoitoon. Interventio suunniteltiin kokemusasiantuntijoiden avulla. Siihen sisältyi neljä valmennus­käyntiä terveysasemalla, kahdeksan ­kuukauden etävalmennus sekä aktiivisuus­rannekkeen käyttö. Valmennus oli yksilöllistä, ja tyypillisesti potilaita tuettiin lisäämään kävelyä asteittain tavoitteena viisi kertaa viikossa ja 50 minuuttia kerrallaan. Potilaat olivat keskimäärin 70-vuotiaita, kolmasosa oli diabeetikkoja ja joka viidennellä oli jo katkokävelyoireita.

Päätulosmuuttujana tutkimuksessa oli kuuden minuutin kävelykoe. Kävelymatka ei kuitenkaan muuttunut verrokkiryhmään verrattuna yhdeksän kuukauden seurannassa. Kipuoireissa, toimintakyvyssä tai elämänlaadussa ei myöskään nähty ­muutoksia.

Tutkijoilla oli selityksiä hoidon epäonnistumiseen. Kuukausittainen etävalmennus osoittautui liian ”laimeaksi”. Potilaat kaipaavat tukevampaa ohjausta, ja kasvokkain tapahtuva ohjaus tiedetään puhelimessa tapahtuvaa tehokkaammaksi. Aktiivisuusranneke seuraa koko päivän liikunta-aktiivisuutta eikä erityisesti kävelymatkoja, joiden pidentäminen taas olisi oleellista alaraajojen valtimotautia sairastaville.

McDermott M, Spring B, Berger J ym. Effect of a home-based exercise intervention of wearable technology and telephone coaching on walking performance in peripheral artery disease: The HONOR randomized clinical trial. JAMA 2018;319:1665–76.

kirjoittaja:
Helena Liira
ylilääkäri

kuva: Fotolia

Julkaistu Lääkärilehdessä 23/2018.

Oletko jo lukenut nämä?