EU-päätöslauselma hämmentää Lymen borrelioosin hoitoa

Euroopan parlamentti on ottanut infektiolääkäreitä kuulematta kantaa Lymen borrelioosin diagnostiikkaan ja hoitoon. Päätös­lauselma on monilta osin epätieteellinen ja voi johtaa potilaiden hoidossa väärille ja vaarallisillekin linjoille.

EU-päätöslauselma hämmentää Lymen borrelioosin hoitoa Kuva 1 / 1

Euroopan parlamentti toteaa 15.11. hyväksymässään päätöslauselmassa Lymen borre­lioosin diagnostiikasta ja hoidosta yllättäen, ­ettei Euroopassa ole aiheesta konsensusta. Todellisuudessa hoitavien lääkärien käytössä on näyttöön perustuva European Academy of Neurologyn (EFNS) suositus, joka käsittelee mm. neuroborrelioosin diagnoosikriteereitä ja hoitoa.

Parlamentti esittää päätöslauselmassa myös, että infektio voi johtaa krooniseen tautiin rinnastettaviin vaurioihin. Kliinisen kokemuksemme mukaan krooniset vauriot ovat nykyään ­hyvin harvinaisia, koska infektiot hoidetaan ­tehokkaasti heti alku­vaiheessa. Tieteellisesti ­hyväksyttyä näyttöä ­antibioottihoidon jälkeisestä kroonisesta borre­lioosista ei myöskään ole olemassa.

Lymen borrelioosi on Euroopassa yleisin eläinten, tässä tapauksessa puutiaisten, välityksellä ihmiseen tarttuva infektio. Tapauksia on vuosittain 650 000–850 000.

Alidiagnosointi johtuu parlamentin mukaan paitsi siitä, ettei oireistoa tunneta, myös siitä, että kunnollisia diagnostisia testejä ei ole ­olemassa.

Käytössä olevan Elisa-vasta-ainetestin ongelmaksi parlamentti esittää, että se tuottaa tuloksen vain yhden patogeenin (borrelian) osalta. Näinhän vasta-ainetestejä nimenomaan käytetään: verinäytteestä haetaan mahdollisia vasta-aineita epäiltyä taudinaiheuttajaa kohtaan.

Päätöslauselmassa myös väitetään perusteettomasti, että lääkärit usein seuraisivat vanhentuneita suosituksia.

Hoitosuositusten vertailussa rinnastetaan kaksi hyvin erilaista suosituksia antavaa järjestöä: ILADS (International Lyme and Associated Diseases Society) ja IDSA (Infectious Diseases Society of America). ILADS on amerikkalainen järjestö, jonka jäsenistöstä on vaikea saada tietoa, ja on todennäköistä, että siihen ei kuulu montaakaan infektiolääkäriä. Sitä vastoin IDSA on kansainvälinen infektiolääkäreiden järjestö, jossa on kymmeniä tuhansia jäseniä.

Borrelioosin hoidossa on monenkirjavia yrittäjiä

Parlamentti kaipaa komissiolta suosituksia ja jäsenvaltioilta kliinisen tutkimuksen laajentamista niin, että potilaat eivät joutuisi hoidolliseen umpikujaan ja hakemaan apua jopa ulkomailta saadakseen diagnoosin ja hoidon sairauteensa. Tavoitteena pitäisi parlamentin mukaan olla borrelioosin diagnosoiminen silloinkin, kun vasta-ainetestit ovat negatiivisia.

Päätöslauselmassa esille nostetut ulkomaisia potilaita vastaan­ottavat keskukset eivät kuitenkaan käytä diagnosoinnissa ja hoidossa tiede­yhteisön asianmukaisina pitämiä menetelmiä. Tähän parlamentti ei ota kantaa. Tiedossa on, että käytössä olevat vasta-ainetestit tulevat positiivisiksi viimeistään kun infektio on ollut käynnissä kaksi kuukautta ja useimmiten jo no­peam­minkin.

Päätöslauselmassa viitataan EU:lta 3,5 miljoonan euron rahoituksen saaneeseen diagnostiikkaprojektiin (DualDur EU, 2018–2020). ­Patentoidun DualDur-testin kehittäjä on unkarilainen lääkäri, joka ei ole julkaissut borre­lioosista ainuttakaan vertaisarvioitua artikkelia kansain­välisissä lääketieteellisissä lehdissä. Veri­näytteen mikroskopointiin perustuvasta testistä on hiljattain tehty sokkoutettu tutkimus, jossa se todettiin kelvottomaksi borre­lioosin diagnostiikkaan.

Parlamentti peräänkuuluttaa päätöslauselmassa rahoitustukea Lymen borrelioosin varhaista diagnostiikkaa ja hoitoa sekä taudin epidemiologiaa ja patogeneesia tutkiville projekteille. Taudin tulisi lauselman mukaan olla jäsenval­tioissa ilmoitettava tartuntatauti.

Epätieteellisyyttä kritisoitiin myös Ruotsissa

Lymen borrelioosi on vakava infektiosairaus, ja sen korkeatasoiseen tutkimiseen pitäisikin saada lisää rahoitusta. Tältä osin päätöslauselma on tervetullut.

Monilta osin se on kuitenkin epä­tieteellinen ja voi johtaa väärille ja vaarallisillekin linjoille potilaiden hoitostrategioissa. Parlamentin ­olisi pitänyt konsultoida infektiolääkäreitä ja muita lääke­tieteellisiä asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa ennen lauselman julkaisemista. Joidenkin esitettyjen asioiden tieteellinen paikkansapitävyys olisi ollut syytä tarkistaa. Ruotsissa asiantuntijat ovat jo ehtineet kritisoimaan lopputuloksen epätieteellisyyttä.

Pohjoismaissa ja myös muualla Euroopassa julkisen terveydenhuollon linja Lymen borre­lioosin diagnostiikassa ja hoidossa on hyvin yhtenäinen. Epäilyjä pitkäaikaisesta borre­lioosista tutkitaan Uppsalaan perustetussa keskuksessa. Kahden vuoden aikana keskuksessa on tutkittu noin 250 potilasta, joista alle kymmenellä on todettu hoitoa vaativa borrelia­infektio.

Jarmo Oksi

infektiovastuualueen ylilääkäri, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, TYKS

infektiosairauksien professori, Turun yliopisto

Jukka Hytönen

bakteeriopin apulaisprofessori, Turun yliopisto

kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, TYKS

Asko Järvinen

ylilääkäri, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri

HUS tulehduskeskus, infektiosairaudet

Mari Kanerva

osastonylilääkäri, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri

HUS Tulehduskeskus, infektiosairaudet

Marika Nordberg

LT, infektiosairauksien erikoislääkäri,

infektiolääkäri, Ahvenanmaan sairaanhoitoyhteisö

Dag Nyman

professori, LT, sisätautien erikoislääkäri

entinen ylilääkäri, Ahvenanmaan keskussaraala

Matti Viljanen

bakteeriopin emeritusprofessori, Turun yliopisto

Peter Wahlberg

professori, LKT, sisätautien erikoislääkäri

entinen ylilääkäri, Ahvenanmaan keskussairaala

Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 50–52/2018.

Oletko jo lukenut nämä?