Mämmi on kuitu- ja vitamiinipommi

Mämmi on kuitu- ja vitamiinipommi Kuva 1 / 1

Perinteisesti mämmi kuuluu pitkäänperjantaihin, jolloin oli tapana syödä vain kylmiä ruokia. Päivää pidettiin liian pyhänä tulen tekoon. Nykyisin innokkaimmat mämmin ystävät syövät jälkiruokaa koko kevään kerman tai maidon ja sokerin kanssa. Onpa mämmistä tehty jopa jäädykkeitä ja moussejakin.

Mämmillä on pitkä historia. Jo Turun Akatemian teologian professori Daniel Juslenius kuvasi vuonna 1700 varsinaissuomalaisten käyttämää puuroa, joka paistettiin uuninlämmössä tuohisessa astiassa, ns. ropeissa: "Se on tosin väriltään mustahkoa, mutta kuitenkin harvinaisen makeata ja sitä syödään pääsiäisenä happamattoman taikinan muistoksi".

Onko mämmi terveellistä?

Myös mämmin terveydestä on alettu puhua yhä enemmän viime vuosina. THL:n johtava tutkija Ritva Prättälän mukaan perinteinen mämmi, joka valmistetaan ruisjauhosta ja maltaista imellyttämällä, on hyvin terveellistä.

– Siihen ei lisätä lainkaan sokeria eikä siirappia, koska makeus saadaan viljasta, jonka tärkkelys hajoaa imellytyksessä osittain sokereiksi. Mitä paremmin imellytys onnistuu, sitä makeampaa mämmistä saadaan. Kyseessä on siis hyvin kuitupitoinen ruoka, jossa on myös rukiin ja maltaiden vitamiinit ja kivennäisaineet. Kaupan mämmejä tehdään harvoin täysin perinteisesti. Useimmissa on jonkun verran siirappia ja suolaa, mutta määrät ovat moneen muuhun juhlaherkkuun verrattuna pieniä, hän toteaa.

Prättälä pitää mämmin ainoana huonona puolena vakiintunutta tapaa lisätä sen päälle kermaa ja sokeria. Suomalaisten ruokavaliossa on rasvaa ja sokeria hänen mielestään riittämiin. Tavallisessa eli 200 g:n mämmiannoksessa on 230 kilokaloria, mikä on vähän yli kymmenesosa päivän energiantarpeesta.

Prättälän mukaan itse mämmi ei siis ole ongelma. Jälkiruokaa ei kuitenkaan kannata ahmia mielin määrin, sillä suuri annos voi saada kuitupitoisuutensa takia herkimmät vatsat sekaisin.

Kiitos uunintekijöille

Mämmin keksimiseen on monia teorioita. Marttaliiton sivuilla esitetään ajatus siitä, että salaisuus piilee entisajan uuneissa. Niissä säilyi pitkään mämmin synnylle sopiva lämpötila. Pitkä kypsennys saa aikaan värin ja maun. Kiitos mämmin keksimisestä saattaakin siis kuulua osittain uunintekijöille.

Marttaliiton mukaan mämmistä tuli tunnettu kautta Suomen asteittain lähinnä neuvontajärjestöjen, emäntäkoulujen, keittokirjojen, pitokokkien ja sanomalehtien ruokaohjeiden välityksellä. Etelä-Karjalaan ja Lappiin mämmi saapui kuitenkin vasta 1930-luvun jälkeen.

Pääsiäismämmin kansanomainen valmistustapa ei ole vuosien saatossa juuri muuttunut. Vuonna 1751 Turun Akatemian kemian professori P. Gadd julkaisi ohjeen: ”Yksi osa ruisjauhoja, kaksi osaa jauhettuja ruismaltaita, jotka imelletään kuumassa vedessä, tuokkoseen pantua vetelähköä seosta kypsennetään lievässä uuninlämmössä 6-7 tuntia.”

Potilaan Lääkärilehti toivottaa lukijoilleen hyvää pääsiäistä. Palaamme verkkoon tiistaina 22.4. Pääsiäisen jälkeen on luvassa artikkeleita muun muassa kihdistä ja sepsiksestä.

Mämmien ystävät voivat odotellessa kokeilla Marttojen mämmireseptiä, joka löytyy tästä.

Lähteet:
Marttaliitto
Fineli

Kirjoittaja:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva: Esa Ilmolahti

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi