Ihmiskaupan uhrien määrä on noussut Suomessa

Terveydenhuollossa voi olla vaikea tunnistaa, kuka on ihmiskaupan uhri.

Ihmiskaupan uhrien määrä on noussut Suomessa Kuva 1 / 1

Ihmiskaupan uhreja tunnistetaan kasvava määrä Suomessa vuosittain, tiedottaa Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön Suomen-maatoimisto. Viime vuosina viranomaisten tietojen mukaan uhrien määrä on noussut lyhyessä ajassa 50:stä 160:een. Todellisuudessa luku on todennäköisesti vielä suurempi.

Etenkin turvapaikanhakijat ja paperittomat ovat haavoittuvia ihmiskaupalle, mutta uhrit voivat yhtä hyvin olla suomalaisia. Alaikäisiä uhreja on aiempaa enemmän.

Suomessa on eniten havaittu työperäistä ja seksuaalista hyväksikäyttöä sekä pakkoavioliittoja. Suurimpia altistavia tekijöitä hyväksikäytölle ovat köyhyys, alhainen koulutustaso, aiemmat hyväksikäyttö- ja väkivaltakokemukset sekä turvallisten sosiaalisten suhteiden puute.

Terveydenhuollon ammattilaisilla on tärkeä rooli tunnistaa ihmiskaupan uhri ensivaiheessa ja ohjata hänet oikean tuen piiriin. Tunnistamista hankaloittaa se, että omaan tilanteeseen liittyvä häpeä ja pelko voivat estää uhria ottamasta asiaa puheeksi. Ihmiskauppaan liittyy myös usein ulkopuolista kontrollia ja painostusta.

Monenlaisia oireita

Ihmiskaupan uhrit kärsivät usein muun muassa hoitamattomista kroonisista sairauksista, infektioista ja vammoista, päihdeongelmista ja heillä on heikko yleiskunto sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ongelmia. Heitä voi kuitenkin olla pelkkien oireiden perusteella vaikea tunnistaa.

Ohjeistusta siitä, miten tunnistaa ja auttaa ihmiskaupan uhreja, löytyy kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön laatimasta materiaalista, joka on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille.

Esimerkiksi seuraavat seikat antavat viitteitä epäillä ihmiskauppaa:

– Asiakkaan tai hänen saattajansa vaivat ja vammat eivät vastaa kertomaa. Tarinasta puuttuu yksityiskohtia ja se voi muuttua vastaanoton aikana.

– Vastaanotolle hakeudutaan myöhäisessä vaiheessa, eikä sitä osata perustella.

– Asiakkaan anamneesista näkyvät toistuvat samanlaiset ongelmat tai vaivat.

– Asiakas on pelokas ja arka vastaamaan kysymyksiin, eikä ota katsekontaktia. Ei osaa suomea, vaikka olisi asunut maassa kauan.

– Osoitetiedot vaihtelevat useasti paikkakuntien välillä, eikä asiakas tunne lähipalveluja.

Kirjoittaja
Tiiamari Pennanen

toimittaja

Kuva
Adobe/AOP

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 12.8.2019.

Oletko jo lukenut nämä?